United States or South Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pimeys esti hänen näkemästä Annaa, joka taistellen kannatti itseänsä toisella airolla. Viimein hän löysi hänen, ja alkoi voimainsa perästä uida maalle; vaan kussa löytäisi maan? Ehkä pikemmin ui ulos järvelle! Ei; viimein arvoltansa veti Annan maalle ja vaipui väsyneenä ja uupuneena hänen viereensä. Vähän toinnuttuansa hämmästyksestään kiittivät hartaasti Jumalaa pelastuksensa edestä.
Hän sai tietää heidän nimensä: suurin, joka souti kokassa oikealla airolla, oli Antti. Ka, Anttihan minäkin. Se poikia nauratti. Antin vierustoveri oli Matti, renkipoika tuo, joka tuolla kokkakaarella kakotti, oli Ville, ja nämä tässä perätuhdolla Kalle ja Nuutti. Ville oli Maija-Kaisa Kettusen ja Heikki Haveris-vainaan; sen äiti oli pappilassa työssä. Joko ovat olleet koulussa?
Monta kertaa olisivat saaneet airolla vetäistä, monta hikihelmeä olisi norahtanut ennenkuin olisivat olleet täälläkään asti tyyntä tahi laitatuulta soutaessaan. Huolettomina istuttiin veneessä, Jussi perässä viilettämässä, Erkki ja Katri keulassa. Matka joutui ja kului aikakin. Päivällisen syötyä viiletti Erkki vuorostaan ja Jussi pani nukkumaan keulateljolle.
Ehkä minä saan auttaa neitiä, sanoi toinen herroista, otti airon isommasta venheestä ja kurkotti sillä venheen kokkaa. Ei, kyllä minä pääsen ... antakaa olla! Sillä oli valkoinen lakki, ja se veti vain. Ellin olisi tehnyt mieli häntä airolla kastella. Vetäkää vain! kehoitti vielä isä. Valkolakkinen vetikin, kokasti sitten venheen ja tarjosi Ellille kätensä.
Näitä venheitä, joita käytetään ainoastaan otusten pyynnissä, soudetaan kahdella airolla ja ne kiitävät kuin merisiat. Maaeläin vedessä pian näillä tavataan, hätyytetään niille paikoille, johon metsästäjä tahtoo, ja jossa se sitte keihäällä tapetaan. Jos venhe kaatuu, eivät eskimot ymmärrä sitä jälleen pystyyn keikauttaa.
Jotain semmoista minä kai ajattelin. Niinpä niin ... jaa-jaa.... Sinä olisit voinut hinata sen maihin ja saattaa sen siunattuun maahan etkä sitä tehnyt, uikutti Helga. Elä sinä nyt.... Sinä siis tempasit sen siitä vyön alta ja sysäsit airolla, etkä tiedä, upposiko se vai uiko edelleen. Jos se upposi, niin mahtoi pelastusvyö irtautua. Saattaa kai se olla niinkin.
Toverini oli usein kertonut minulle minkä muuten kyllä olin itsekin huomannut seuratessani hänen kalastustaan että oikein iso tavallisesti menettelee niin, että se tuntiessaan olevansa kiinni, tekee kuperkeikan pohjaa kohti, pasahuttaen samalla pyrstöllään vedenpintaan kuohun niinkuin airolla äkäisesti tempaistessa; sitten se usein jurnahtaa pohjaan ja jää siihen pitkäksi aikaa.
Nuoret herrat lähenivät uteliaina tätä melskettä katsomaan. Vielä kerran pääsi tyttö pakoon, mutta sen sijaan, että olisi paennut rannalle, jäi hän rohkeasti seisomaan ja uhkasi krenatööriä jälleen airolla. Morbleu, huudahti Sparrfelt hienosti kiroten, luulenpa nähneeni tuon urhoollisen tytön joskus ennenkin.
He alkoivat soutaa. Tuolla kävelee maisteri puutarhassa ja katselee tänne. Mitähän hän ajattelee, kun emme ottaneet häntä mukaan? Siinäkin oli jotain salaperäistä. Varsinkin siinä: »kun emme ottaneet häntä mukaan». Tekivät pienen kierroksen ja palasivat takaisin rantaan. Muistatteko, kun eilen kurkotitte minua melalla maalle ... minun olisi tehnyt mieleni heittää airolla vettä päällenne.
herätti hänen unelmistaan ankara huudahdus; hän katsoi ja näki veneen keikkuvan kosken virrassa. Hän oli kuullut tuon äänen ennenkin, niin, se oli Yrjö, joka huusi apua: "airo, Jumalan tähden, airo! Minä pudotin aironi," huusi hän ja koki jälelle jääneellä airolla turhaan ohjata ruuhta, jota virta vei vitkalleen, mutta varmasti koskea kohden.