United States or Montenegro ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pietari Kettusen elämästä ei tiedetä juuri muuta, kuin mitä hän itse seuraavassa runossa kertoo.
Juttu juomareista Lystillinen runolaulu suuresta tupakan puutteesta Kettusen naiminen Suomesta Suomen kielen sorrosta Suomen kielen kasvannasta Kestikievarin virasta Aikain muuttuvaisuudesta Lapsen virsi Tuohesta Toinen kiitossana Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle
Kyösti hyppäsi alas, ajatellen: "menköön syteen taikka saveen!" ja hän vaipui lumeen kainaloihinsa saakka. Voimakas hän oli, vaikka vasta niin nuori, ja helposti hän pääsi lumikinoksen lävitse kapealle tielle, jonka hän tiesi vievän metsän lävitse Kettusen itäpuolelta. Kyösti lähti juoksemaan niin paljon kuin osaksi jäätynyt osaksi sohjainen lumi sitä salli.
Pian jäivät Kettusen ja läntisen Ketin talot jääkäriketjun taakse, joka hyvässä järjestyksessä palasi samaa tietä kuin se oli tullutkin. Hyvän matkan itäänpäin siitä paikasta, jossa Kyösti oli rakuunat tavannut, ja jota paikkaa ei hän liikutuksetta saattanut jälleen nähdä, seisattui Adlercreutz ja käski joukkonsa leiriytyä siihen.
Edellisessä luvussa on jo kerrottu kuinka Adlercreutz 150 miehensä kanssa ajoi Venäläiset takaisin ja valloitti Kettusen talon, ja sitte ketjuillansa lähestyi jokea, sekä kuinka hänen täytyi pidättyä, kun Garnault saapui kirkolta apuväen kanssa. Juuri tässä, kohta Kettusen ja läntisen Ketin eteläpuolella, joka oli joen itäisellä rannalla, oli taistelu hurjimmallaan.
Ennen lähtöänsä ajatteli hän kuitenkin itsekseen ja hänen ajatuksensa pukeusivat seuraaviin puoliäänisiin sanoihin: "Minä tahdon kuolla saman kuoleman kuin hekin Suomen edestä". "Oikein, poika", kuului ääni Kyöstin takaa ja kun hän kääntyi, kohtasivat häntä Antti Kettusen puoleksi iloiset, puoleksi suruiset katseet sekä Katrin kyyneleiset kasvot. "Oikein!
Siellä kuulin vanhan 80 vuotisen Pekka Kettusen soittavan sitä kokonansa erilaista jouhikannelta, jota en missään muu'alla ole' nähnyt enkä kuullutkaan.
"Siis minun perästäkin täytyy jatkaa matkaani pohjoiseen päin. Kun vaan pääsisin 'alta pois' ennenkuin Venäläiset huomaavat paenneeni!" Tätä ajatellessaan kulki Kyösti eteenpäin uutterasti ja luuli olevansa jotenkin Kettusen kohdalla, kun hän takaansa kuuli epäselvää hälinää, ikäänkuin riitaa.
Se tapa, jolla heidän avioliittonsa solmitaan, voipi jonkun mielestä näyttää liian kevytmieliseltä, mutta kauvempana sivistyksestä luonnon helmassa asuvissa ihmisissä on luonnollinen tunne vielä paljoa vahvempi ja varmempi, kuin enemmän sivistyksen saaneissa, ja tämä kohta on lukuun otettava arvosteltaessa. Kettusen naimisjuttu tulee niin erinomaisen sieväksi ja runolliseksi kohtaukseksi.
"Mutta nyt minä vartioitan sinua kovasti, ettet pääse pois", sanoi kenraali. "Mitäpä siitä", sanoi tuo rohkea suomalainen poika, "tottahan jokin reikä löytyy minulle yhtä hyvin kuin rotallekin". Kenraali ei vastannut mitään, vaan kääntyi pois, heikon hymyn levitessä hänen huulillensa. "Näetkös", sanoi Kettusen Antti naapurilleen, "kenraali on hyvillään Kyöstin vastauksesta.