United States or Norfolk Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Silloin hän näki suureksi pelästyksekseen, kuinka ravintoloitsijan tavaton nenä kokonaan peitti kivalteri Ekin pään yläosan, samalla kun hänen huulensa vilkkaasti liikkuivat poliisimiehen korvan tasalla. Brunon säikähdys ei suinkaan vähentynyt siitäkään, että kivalterin vasen silmä vähitellen kääntyi saliin päin, kunnes se lopulta kiintyi häneen, joka seisoi tiskin vieressä.
Vaimo vaikeni vaikeni ikuisesti. Isä ja poika polvistuivat hänen jäykistyneen ruumiinsa ääreen. No, mitä tänne kuuluu? kysyi asessori Hagel, astuessaan hengästyneenä kivalterin makuukamariin, lähestyen sohvaa, jolla kuollut makasi. Kuollut, kuollut! vastasi kivalteri, joka istui sohvan vieressä olevalla tuolilla. Kuollut, kuollut! toisti Albert, seisoen akkunan luona.
Poikaansa piti hän tosin koulussa, mutta ei hänestä enää tuntunut mahdolliselta, että Albertista voisi tulla niin suuri ja oppinut mies kuin hänen vaimonsa oli eläissään haaveillut ja sen unelmansa toteutumiseksi kaikin voiminsa ahertanut. Eräänä aamupäivänä lokakuussa 1818 palasi kivalterin poika koulusta kulkien Nybron mäkeä, ja silloin hän kuuli nimeään mainittavan.
Kivalterin innostus ei pääasiallisesti kohdistunut lompakkoon, sillä mustalaisen tuon tuostakin uudistuneista hämmennyskohtauksista oli hän huomannut, ettei ravintoloitsijan kuiskaus ollut niinkään tuulesta temmattu kuin hän aluksi oli luullut; mutta hän aavisti ja ketkään eivät ole niin herkkiä aavistuksille kuin kuninkaallisen poliisin palvelevat henget että lompakko, jonka esiinottaminen ja pikainen piiloittaminen oli saattanut sen omistajan silminnähtävään pulaan, voisi olla hänelle jonkunlaisena johtolankana.
Päällepäätteeksi mustalainen oli kuulevinaan tuolin liikkumisesta aiheutunutta kolinaa, jonka jälkeen hän selvästi havaitsi kivalterin aikovan nousta paikaltaan. Nyt katsoi Bruno parhaaksi lähteä luikkimaan tiehensä. Mutta ollakseen herättämättä huomiota hän antoi hattunsa jäädä tiskille, ja alkoi sitten, osoittamatta kuitenkaan mitään kiirettä, hiljalleen lähestyä pelastavaa ovea.
Senpä tähden ei kukaan, vaikka hänellä olisi ollut miten selvät todistukset tahansa, olisi saattanut olla varmempi asiastaan kuin »setä Pung» hiipiessään kivalterin luo ja kuiskatessaan hänelle, että kreivi Lejonborgin metsästäjä oli juuri se suuri rikollinen, jota kuninkaallinen poliisi etsiskeli. Milloinkaan ei ollut sokeampi kana löytänyt jyvästä.
Ei, ei, mikään apu ei enää ole mahdollinen! vaikeroi kivalterin vaimo, rajuja kouristuksia kärsien. Kron parka! Lapsi raukka! Minun loppuni on nyt tullut, minä tunnen sen... Kuolema raivoo suonissani ... tulkaa tänne! Lähemmäs, lähemmäs!... Jumala minua armahtakoon... Kron! Jätä niille raukoille takaisin heidän panttinsa, vaikkakin ne ovat langenneet... Minä olen ollut liian ankara... Oikeus ei aina ole hyvä, vaikka se onkin oikeus... Olen tarkoittanut sinun ja Albertin parasta... Albert! Albert! Kuinka sinun nyt käy, rakas lapseni? Kuka nyt sinusta huolehtii ja pitää sinua puhtaana?... Kron, myy vaatekauppa ... älä kaikkia kerrallaan, vaan vähitellen, se kannattaa paremmin...
Tämä poika, kuiskasi opettaja vieraalleen, on vapaa-oppilaitani ... hän on paikkakunnan kivalterin poika... Minulla on tapana joka lukukausi opettaa myöskin muutamia ilmaiseksi. Vai niin, vai on nimesi Albert Kron, lapseni, sanoi vieras; elävätkö vanhempasi? lisäsi hän, koettaen peittää tunteenpurkaustaan. Kyllä, isä ja äiti elävät. Ja he jaksavat hyvin? Kiitos, hyvin he jaksavat.
Näin liikkuessaan, vilkaisematta oikealle tai vasemmalle, hän tunsi äkkiä itsensä pysäytetyksi, jonkun tarttuessa hänen takinhihaansa. No, minne nyt? Miksi pidätte kiirettä, parahin herraseni? kuuli hän sanottavan selkänsä takana. Se oli kivalterin ääni. Luulenpa herran aikovan poistua maksamatta kuului samassa toinenkin ääni, äskeistä hieman käheämpi. Se oli kapakoitsijan.
Kiitos kysymästä, arvoisa veli! vastasi laivuri; sinähän tulet kuin kutsuttu ... paina puuta ... mitä sinä haluat? Ryypyn vai oluttako? Viinuri, tuo minulle suuri ryyppy, oli kivalterin vastaus. Minä muuten tuon sinulle terveisiä toissaöiseltä makuutoveriltasi. Soo!... Miten hän jaksaa? Lemmon hyvin!... No, missä se ryyppy viipyy? Onko hän vielä lasaretissa?