United States or Brunei ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta vaikka Sirri oli vaan tuommoinen koiran pahainen, niin oli silläkin historiansa. Kerran näet Sirri oli silloin vielä nimetön ja vasta kolme viikkoa vanha kuuli maisteri, astuessaan illalla myöhään kotiaan, kadun laidassa vähäisen vinkumisen. Tarkemmin katsottuaan, huomasi hän pienen penikan, joka vilusta värisi ja nälästä vinkui mitä minä sanon vinkui? itki, oikein niinkuin itketään.
»Siellä itketään», sanoi hän Herbertille käännähtäen häneen päin; »hyvää yötä, minä en menekään sisään!»
Vähitellen pauhu sisällä taukoo, muuttuen yksityisiksi ääniksi ja ryskäämisiksi, kuulostaa siltä kuin kuolemaantuomittu jättiläinen viimeisiänsä potkisi. Vähitellen levenee meteli koko kylään, juostaan, kirotaan, itketään ja voivotellaan. Sade saa vauhtia, se näyttää tahtovan sammuttaa syttynyttä vihaa. Tuvassa on jäljellä Karhun Esa, Iikan Antti ja Levalan Lomppi; ei näy isäntää, ei emäntää.
Muutamat purjehtivat eteenpäin toisten hartioilla. Mitä moninaisin paljous mitä erilaisimpia kasvon tyyppejä ja kaikilla näillä kasvoilla oma, eri tavalla epänormaali ilmeensä! Suuteleminen ja käsien puristelu jatkuu, huudetaan, nauretaan, itketään ... kaikkea sekaisin. Mikä mainio tilaisuus filmarille saada kiitollisia aineksia elävien kuvien sarjaan!
LOTTA. Tahdon koettaa. Osaako Magneta olla nuori, iloinen, vallaton? Osaako Hypothenusa tanssia? Ymmärtääkö tohtoritar Problem tehdä kepposia? Osaako hän nauraa ja itkeä, kuten viisitoista vuotiaana nauretaan ja itketään? Minä osaan kaikkea, paitsi vastata sopimattomiin kysymyksiin. Mitä nyt, neiti Luonnonvoima? Tokko hän tietää, että olen hänen isoäitinsä?
Yks loukkauksesta niin vihaan syttyy, hän että kostoa vain himoo; moinen tietysti toivoo toisen onnettuutta. Vuoks rakkauden tään kolminaisen alla tuoll' itketään. Nyt kuule toisestakin, mi hyvään pyrkii, mutta nurinkurin. Jokainen himmeästi aavistelee ja toivoo hyvää, jossa sielu lepäis, ja sitä saavuttaakseen ponnistelee.
Yks loukkauksesta niin vihaan syttyy, hän että kostoa vain himoo; moinen tietysti toivoo toisen onnettuutta. Vuoks rakkauden tään kolminaisen alla tuoll' itketään. Nyt kuule toisestakin, mi hyvään pyrkii, mutta nurinkurin. Jokainen himmeästi aavistelee ja toivoo hyvää, jossa sielu lepäis, ja sitä saavuttaakseen ponnistelee.
Herkästi itketään ja naurahdellaan, Aatetta kiitellään ja kuvia ihannellaan. Valmiita ei oo helppo tyydyttää, Kehittyväinen kiittämään sua jää. RUNOILIJA. Josp' armaan aian taasen saisin, Kun itse vielä muodostuin, Kun sielun lähde hyrskysuin Yhä uhkui virttä virroittaisin, Kun usvat multa mailman varjos, Ihmeitä kuiski silmikot Ja poimin kaikki ruusustot, Joit' armas laakso mulle tarjos.
Kalpeina kuin haamut, lukitsivat he kapteenin kuolinkamarin ja lähtivät pois. Kun ensi hämmästys oli ohi mennyt, rupesivat he kukin kohdastansa tuntemaan sanomatonta surun kaihoa. Nyt he itkivät ja he itkivät niinkuin ystävän eroa itketään. He tunsivat hänessä kadottaneensa hyvän ystävänsä ja hurskaan seurakumppaninsa.
Oon ollut sentään hyvä seura sulle ja uskollinen sielun sisimpään, myös olet ollut mies sa muhkein mulle, et pieni koskaan: kannoit korskan pään! Jos sallimus siis sulle, sorretulle, toi turmion, sit' yhdess' itketään, ja vaikka tuska monet tunteet turtaa, se saa ei meitä masentaa, ei murtaa.