United States or Montenegro ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Te villipedot!» Arbakes mutisi halveksivasti, »oletteko te olevinanne pienempiä murhamiehiä kuin minä? Minä surmaan vain itseäni puolustaakseni teille on murha leikkiä!» Hän kääntyi tutkivin katsein tarkastelemaan Vesuviusta. Vehmaina vihannoivat sen rinteillä vihreät viinitarhat, ja rauhallisena kuin itse ikuisuus kohosivat tuon valtavan vuoren muodot hengähtämättömiin pilviin.
»Myrskyn ja rauan on tehtävä ratkaista, ei elon ijäisen kulkua katkaista.» Voi suvi tulla ja talvi uus »Palaamme jälleen kuin ikuisuus.» SURMA HIIHTI SUOTA MY
"Ennen kyllä oli mutta ei enään." "Se on totta, minä aivan unohdin, että siitä on niin äärettömän pitkä aika, kokonainen vuosi! Ajatelkaa mikä ikuisuus!" Ylioppilaan kasvoissa näkyi pilkallinen, mutta samalla myös totinen katse. "Mutta, Aino neiti, muistatatteko mitä sanoin? Muutamien vuosien perästä ette enään riemuitse vuorilla. Enkö ennustanut oikein."
Lapset yön ja auringon, juoksevaa elämän rihma on! Sukkula lentää ja pirta lyö, kiitää päivä ja ehtii yö. Joka hetki on aina uus, joka hetkess' on ikuisuus. Tyhjän yli ja pimeän kasvaa kangas elämän. Ikuisuudessa mitataan unen lankoja lapsille maan. Unen silkkiä riittää, riittää: luotujen onni on tähtiään kiittää. Lapset yön ja auringon, kiire on, kiire on! Lasten kuoro Kevät on, kevät on!
Kuin sokean silmästä kyynel vaan on ikuisuudesta vuosi: mä kyllähän kyynelet vierivän nään ja aavistamaan ne saattavat syntymälähdettään mut sielun pohjan ja syvyyden, ne peittävi terhene ijäinen. Kun saituri ahnein aarteitaan vain ihmissilmiltä vahtii, niin salaisuuttahan ikuisuus.
Merikoski, Kainuun poika, suonissaan korven kylmän, mykän veren kantain ikuisuuteen, mereen matkallaan laulaa vasta yli Oulun rantain. Nuori ei hän enää, Sotkamoon kauas nuoruutensa muistot johtaa, miehuutensa Pyhän kuohukkoon, vanhuutensa vasta meren kohtaa. Edessänsä meren ikuisuus, takanansa pitkät päivätyönsä: siitä laulun voima aina uus, siks niin aavistavat päiväns', yönsä.
Kavalla meidät joukolle, petä meidät jos tahdot me olemme valmiit kuolemaan iloisina me käymme jalopeuran kynsiin ja kidutuksen tuskaan me uhmaamme haudan kummoa, ja mitä kuolema on rikolliselle, se on kristitylle ikuisuus.» Heikko hyväksynnän mutina kuului joukosta. »Tulet luoksemme tutkivana, palaa kääntyneenä! Uskontomme? sinä näet sen.
Kuin sokean silmästä kyynel vaan On ikuisuudesta vuosi: Mä kyllähän kyynelet vierivän nään Ja aavistamaan Ne saattavat syntymälähdettään Mut sielun pohjan ja syvyyden, Ne peittävi terhene ijäinen. Kun saituri ahnein aarteitaan Vain ihmissilmiltä vahtii, Niin salaisuuttahan ikuisuus.
Ihmisen valtaa pyhä kunnioitus sitä kohtaan, mikä hänessä elää ja hengittää. Hänen tarkoituksensa ikuisuus ja arvonsa äärettömyys avautuu hänen sydämelleen kuin auringon kuulastama taivaansini. Hänen oman itsensä salaisuus syventyy mittaamattomaksi, käsittämättömäksi, avartuu rannattomiin kaukaisuuksiin.
Mikä ikuisuus? Se mi aina on uus; Se on muuttuvan elämän kehto. Mikä yksilö on? On työmies vaan, Tosin peittyvi piankin helmaan maan, Mut e'estymisen hän on ehto. Muut huoleti dogmeista taistelkoot, Ja saivarruksia punnitkoot. Minun noit' ei tarviskaan. Minä lemmin kaikkia, kaikkeutta, Ja tutkien maata ja taivasta Oman rauhani taivaan saan.