United States or Western Sahara ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Mikä rikos?» »Ja silloin se oli myöhäistä. Jos verta olisin itkenyt, en mitään voinut muuttaa. Tehty on tehty.» »Mistä rouva puhuu?» »Syvyyden partaalla kun kävelee silmät ummessa, niin syöksee alas, ennenkuin aavistaakaan. Eikä pelasta kukaan. Eikä auta. Tehty on tehty.» »Nyt ollaan hukassa. Hän hourii.» Maijaliisa juoksi herättämään Miinaa.
Ja jälleen silmänsä suuret aukee: »Miten tänne tulin? Miks sielu, ruumis mulla niin on raukee? Minä kaukaa kuun, mut miks en mitään muista matkaltain?» Hepo hirnahtaa: »Oot unhoss' unelmain.» Punertaa aurinko puiden takaa; se silmäteriin käy unten urhon, mi maassa makaa, käy sydänveriin; ne pulpahtaa, ja poskin kuumeisin hän kuiskii, hourii töistä sankarin: »Mies enkö suurimman ollut onnen?
Se on niitä varten varattu. Joukon oli markkinoilla lumonnut. Ei ole siitä ollut itseensä poika ... unissaan haastaa ja hourii usein. Nähdä tekisi mieleni vielä kerran. Lähdemme, naiset, kerran Kontojärvelle katsomahan, kuulemahan. Eivät päästä meitä miehet ... kielto on kova. Salaa lähdemme, kun ovat miehet kevätkalaan menneet, silloin lähdetään. Emme tietä tiedä...
S:t Claire ummisti silmänsä, huulet värähtelivät ja hän toisti hiljaa itsekseen äsken laulamansa latinalaisen virren sanoja. "Hän hourii", sanoi lääkäri. "En houri", sanoi S:t Claire selvään, "vihdoinkin olen päässyt rauhaan." Tämä ponnistus teki lopun hänen voimistaan. Kuolon kalpeus levisi vähitellen hänen kasvoilleen; hän kuiskasi: "äiti", ja veti viimeisen hengenvetonsa.
AAPO. Ja kuulkaamme jokaisen mieli. JUHANI. Mitä sanot, Lauri, harvasanainen aina? LAURI. Sanoisinpa jotain. Muuttakaamme metsään ja heittäkäämme hiiteen tämän maailman pauhu. JUHANI. Häh? AAPO. Mies hourii taas. JUHANI. Muuttaisimme metsään? Mitä hulluuksia! AAPO. Ole huolimatta. Katso näin olen tuumaillut. Sinulla, Juhani, on ensiksi valta astua isännyyteen, jos niin tahdot.
Mutta ole vain, jos tahdot, hän ylenkatseellisesti jatkoi, hyppäsi pois sängystä ja poistui. Salista kuului kirveen iskuja ja kirosanoja. Esterin kuva oli salin lattialla pirstaleina. Arnold oli nukkunut salin sohvalle, kun palvelia hänet herätti yöllä nöyrästi niiaillen: Herra nimismies, kuulkaa. Mitä? ärähti Arnold. Saako tohtoria lähettää hakemaan, rouva on niin kovin sairas, että ihan hourii.
Oisko rehtori siitä vihainen?» »Elä puhu niin kovasti. Sitä ei tiedä muut kuin metsä ja kanerva ja kivet.» »Hän hourii», kuiskasi Maijaliisa. »Maan päällä ei kukaan tiedä, mutta kuolemassa kaikki tulee ilmi. Kaikki, kaikki.» »Sillä varmaan on jotain tuntonsa päällä», sanoi Miina. »Hyi; jää sinäkin tänne. Minä en hirviä enää olla yksin.» Mutta Alma jo tyyntyi; lääkkeet tekivät vaikutuksensa.
LEENA. Milloin olisit häntä sen jälkeen tavannut? ROINILA. Hän hourii. ANNA. Niin, te ette tiedäkään. Silloin kuin miehet tältä tienoolta etsivät Maunoa, tuli hän luokseni ja minä niin, en tiedä, mikä minun oli, mutta minun täytyi koettaa pelastaa häntä heidän käsistään.
POMPEJUS. Hourii. Ma tiedän, että Roomass' Antoniota He vartovat. Mut kaiken lemmen hurma Nyt mehtäköön sun kuihtunehet huules, Hauras Cleopatra! Sulohon tenho Ja näihin irstaus liittyköön! Tuon rentun Kemujen huuma nielköön, aivot hältä Sumentain! Epikuurolaiset kokit Lakea muikein liemin kiillotelkoot, Ett' ahmien ja maaten kunniansa Hän hautaa Lethen yöhön! Mitä?
Maria: Latsarus hourii, kas kuule, Hän lausuvi innoissaan Mestarin nimen taas kalliin: Se selvänä, houreissaan Kallihin hänelle meille; Tän' yönä, ma pelkään vaan, Käy kuolema vieraanamme Ma veljytt' itkeä saan.