United States or United Kingdom ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kunpa olisi sanoa hänelle, kääntyi se vaimo, joka oli palvellut ratavahtina, Maslovan puoleen tarkoittaen »hänellä» Nehljudofia. Kyllä sanon. Hän tekee minun tähteni vaikka mitä, sanoi Maslova hymyillen ja päätänsä keikauttaen. Eipä tiedä milloin se taas tulee, mutta poikia on kuulemma juuri nyt menty noutamaan, sanoi Fedosja. Se on kauheata, lisäsi hän huoaten.
Nytpä vasta on kuuma, sanoi hän iloisesti hymyillen. Saitteko tavarat? Sain, kiitoksia. Ettekö mitään vielä tarvitsisi, kysyi Nehljudof, tuntien kuinka vaunusta virtasi kuuma kuin kiukaalta. En tarvitse mitään, kiitoksia. Voi jos saisi juotavaa, sanoi Fedosja. Niin, sitä jos saisi, sanoi Maslova. Eikö teillä siis ole vettä? Kyllä sitä aina tuodaan, mutta se heti loppuu.
Sitten korjasi Fedosja teen, Korabljova ja Horoshafka alkoivat jälleen ommella, mutta Maslova istui lavitsalla ja kiersi kätensä polviensa ympäri huokaillen ikävästä. Hän oli jo heittäytymäisillään pitkäkseen nukkuaksensa, kun vartija-nainen huusi tulemaan konttoriin käymävieraan puheille.
Jo illalla oli asia tunnettuna kaikille vankilan asukkaille, ja kopeissa keskusteltiin vilkkaasti kohta tapahtuvasta rangaistuksesta, Korabljova, Horoshafka, Fedosja ja Maslova istuivat omassa nurkassaan ja iloisina ja vilkkaina, juotuaan jo viinaa, jota nyt ei Maslovalta koskaan puuttunut ja jolla hän anteliaasti kestitsi tovereitansa, joivat nyt teetä ja puhuivat samasta asiasta.
Jokohan olisi jättänyt naimistuumat? sanoi Korabljova. Ei, ei ole jättänyt, vaan minä en tahdo, sanoi Maslova. Siinä sitä on tyhmää! sanoi Korabljova bassoäänellään. No jos ei eletä yhdessä, hittoako siitä naimisesta, sanoi Fedosja. Seuraapa sinunkin miehesi sinua, sanoi ratavahti. Mepä olemmekin laillisesti vihityt, sanoi Fedosja. Mutta miksi hän menisi vihille kun ei mennä yhteen. Pöllö! Miksi?
Samassa kuului käytävästä askeleita ja naisääniä ja kopin asukkaat tulivat sisälle vankikengät paljaissa jaloissa, jokaisella vehnänen kädessä, muutamilla kaksikin. Fedosja tuli kohta Maslovan luo. Mitäs nyt, onko käynyt hullusti? kysyi Fedosja katsellen ystävällisesti Maslovaa kirkkailla sinisillä silmillään. Tässä on meille teeksi, ja hän alkoi asetella vehnäsiä hyllylle.
Nehljudof ei ollut koskaan vielä kuullut tämän jutun yksityiskohtia ja kuunteli nyt sentähden hyvin tarkkaavasti. Kertomus oli ehtinyt sille kohdalle, jolloin myrkytys oli jo tapahtunut ja perhe oli saanut tietää, että sen oli tehnyt Fedosja. Juttelen omasta surustani, sanoi Taras kääntyen sydämmellisellä ystävyydellä Nehljudofin puoleen.
Mutta Fedosja, veikkoseni, niinkuin oli kohta alusta tunnustanut tekonsa, niin tutkintotuomarillekin kertoi kaikki järjestyksessä alusta pitäin: mistä oli rotan myrkkyä saanut ja kuinka kakkarat paistanut. »Miksis tämän teit?» kysyi toinen. »Siksi», vastasi Fedosja, »että mies inhoittaa minua. Ja minulle on Siperia», sanoi hän, »parempi kuin elämä sen kanssa», minun kanssani, näet, myhähti Taras.
Tappelevat alituistaan, sanoi vartiosotamies ylenkatseellisesti. Naisen päällisiä, lisäsi heidän takanaan tuleva vanki. Fetjkan kanssa painivat. Entä Fedosja? kysyi Nehljudof. Tervennä hän on, vien tässä hänelle teevettä, sanoi Taras ja meni perheellisten koppiin. Nehljudof katsahti ovesta. Koko huone oli täynnänsä naisia ja miehiä sekä lavitsoilla että niiden alla.
Sitten seisoi nojaten verkkoa vastaan nuori, vaaleapartainen talonpoika pieksuissa, kasvot punasina, nähtävästi tuskin voiden hillitä kyyneleitänsä. Hänen kanssansa keskusteli vaaleaverinen naisvanki, katsellen häntä kirkkain sinisin silmin. Se oli Fedosja ja hänen miehensä.