Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Eihän hän yhtään reuhannut, puhui Korabljova Vasiljefista, lohkaisten kaikilla vahvoilla hampaillansa pikkusia sokerimuruja. Hän olisi vaan puolustanut toveria. Sillä tappeleminen ei ole nykyään sallittu. Sitä poikaa kehuvat hyväksi, lisäsi Fedosja istuen pitkine lettinensä halon päällä vastapäätä sitä lavitsaa, jolla teekannu oli.
Maslova oli erittäinkin hyökkäysten uhrina sekä ulkonaisen viehättävyytensä että kaikille tunnetun entisyytensä vuoksi. Kun hän nyt ehdottomasti torjui jokaisen miehen ahdistelemisia, pitivät nämät sitä loukkauksena ja olivat hänelle suutuksissaan. Hänellä oli kuitenkin vähän apua siitä, että Fedosja ja Taras olivat läheisyydessä.
Jokohan tuomitsivat? kysyi Fedosja osaa ottavalla hellyydellä katsoen Maslovaan lapsekkailla, kirkkaan sinisillä silmillään, ja koko hänen iloinen, nuori näkönsä muuttui aivan kuin itkua valmistaakseen. Maslova ei vastannut mitään, vaan meni sanaakaan sanomatta paikallensa, joka oli toinen päästä lukien, Korabljovan vieressä, ja istui lavitsan laudoille.
Kolmas ompelevista naisista oli Fedosja, Fenitshka, kuten häntä kumppanit sanoivat, vaaleaverinen, punaposkinen, kirkkaat siniset lapsen silmät päässä, kaksi pitkää, tummaa lettiä niskassa käärittyinä pienen pään ympäri. Hän oli aivan nuori, erittäin hyvän näköinen nainen, joka oli vankeudessa miehensä myrkyttämisen yrityksestä.
Et näemmä ole vielä syönytkään, sanoi Fedosja nousten ja tullen Maslovan luo. Maslova vastaamatta mitään asetti korvapuustit päänalukselle ja alkoi riisuutua. Hän otti tomuisen mekon yltään ja huivin kiharaisilta, mustilta hiuksiltaan, ja istui. Pojan kanssa lavitsain toisessa päässä leikkivä kyttyräselkäinen eukko tuli myöskin siihen ja pysähtyi Maslovan eteen.
Pietariin oli Nehljudofilla kolme asiaa: kassatsioonianomus senaattiin Maslovan asiasta, Fedosja Birjukovan juttu valitusasiain komiteassa, ja, Vera Bogoduhofskajan pyynnöstä, anomus santarmihallitukseen tai 3:teen osastoon Shustovan vapauttamisesta ja äidin sallimisesta tavata poikaansa, jota säilytettiin linnassa ja josta Vera Bogoduhovskaja oli hänelle kirjoittanut.
Huolimatta siitä että mies ja appi-isä, ja erittäinkin häneen kiintynyt anoppi koettivat oikeudessa kaikin voimin häntä puolustaa, tuomittiin hän lähetettäväksi pakkotöihin Siperiaan. Hyväluontoinen, iloinen, usein hymyilevä Fedosja oli Maslovan lavitsanaapuri ja kiintyi Maslovaan, vieläpä piti velvollisuutenaan pitää huolta tästä ja palvella häntä.
Sitten kulki vaivoin jalkojansa laahaten raskauden tilassa oleva nainen, ja kolmantena oli Maslova. Hän kantoi säkkiä selässänsä ja katsoi eteenpäin. Hänen kasvoissaan oli levollisuutta ja päättäväisyyttä. Neljäntenä rivissä hänen vieressään oli reippaasti asteleva, nuori, kaunis nainen lyhyessä mekossa, huivi talonpoikaisvaimon tavalla sidottuna se oli Fedosja.
Maslova, nutussa, ilman huivia, istui vastapäisen ikkunan luona. Tännempänä istui vaaleaverinen Fedosja suu naurussa. Tunnettuaan Nehljudofin tämä nykäsi Maslovaa ja osoitti kädellään ikkunaan. Maslova nousi nopeasti, pisti huivin mustatukkaiseen päähänsä ja punaset, hikiset kasvot elpyneinä ja silmät hymyssä tuli ikkunan luo käyden käsin ristikkoon.
Fedosja Birjukovan asia, niinkuin Nehljudof sen kertoi, herätti suuressa määrin hänen huomiotansa. Kun Nehljudof sanoi aikovansa kirjoittaa keisarinnalle, sanoi hän, että asia oli todellakin sangen liikuttava ja että tilaisuuden sattuessa voisi kertoa sen siellä. Mutta lupausta hän ei voinut antaa. Menköön anomus tavallista tietänsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät