United States or Montenegro ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se ei ole kiireinen, vaan kunhan tuolla lailla karhot, niin elä pane pahaksesi, jos kuumana kihisee korvallisesi kerran!» kuiskaili Jukelle vastineeksi toiset joukosta. »Eei, eheei», jatkoi Jukke käsiään levitellen, »siinä ei ole, ei märällä sormella koskijaa. Eei, eheei Se on arka kuin jänis. Sitähän minä toivoisin, että se löisi, että saisin linnaan.»
Kunhan hän vain saa syödä illallisia, laulaa ja elostella, niin on hän vallan tyytyväinen... Eei, ei hän ole sellainen tyttö, että hän osaisi 'kiristää' pikku miljoonansa kuukaudessa mitään ulkonaista jälkeä näkymättä.
"Eikö hitossa ... se ei saa tulla kysymykseenkään ... olisinhan silloin oikein siwistymätön kollo eei, semmoinen en toki ole... Kun waan pääsisin tästä ylös", sanoi Lewenius ja koetti hymyillä, mutta se käwi kowin irwistelemällä. "Tuohon käteen, weikkonen", sanoi Longman ja kiirehti ojennetuin käsin Leweniukselle makuullaan kättänsä tarjoamaan.
"Vai heitä!... Luuletko sen olevan oikein ja luuletko sitä niinkään vain heitettävän... Eei, se kun kerran ihmisen luonnossa asuu ja versomaan pääsee, niin se pakottaa... Ja vaikea sitä on tukahuttaa itsensä ... ja yhteiskunnankin..."
Niin, niin, tunnustapas vaan, että sinulla on jälleen monta surmansilmukkaa heille Kuusiston takamailla. RANKONEN: Ketut? Eei, eihän niitä näin kesäaikaan... OLAVI: Niin, tiedäpäs, setä, tämä Rankonen on ollut minun suuri opettajani metsästyksen jalossa taidossa. Totisesti tuntuvat täällä ijäisyyden siipeiniskut. Hänen sielunsa halajaa rauhaa. ANNA: Ihmisrauha on sodalla ostettava.
"Eei, mitäs te nyt niin tuumatte, eihän kuollut ole mutta ... kyllähän Jumala teistä huolen pitää." Mickelson sekautui, kun näki kuinka kovaan tuskaan Sanna joutui. Hän harmistui enemmän kuin luuli, että hän oli taitamattomasti puhunut, niin, että vaimo saattoi kohta ruveta aavistamaan asian oikeata laitaa.
"Eei siihen hoito auta," vakuutti Sanna, "mitäpä nämät, niin kuin meidänkin mukulat, hoidon hyvyyden eläisivät, kun pyryssä ja pakkasessa saavat kärsiä vilua ja nälkää... Eei, kyllä se niin on, kuinka se sallitaan!" "Niinhän se täytyy olla. Tee sinä Tilta valkeata takkaan, että nuot lapset saavat lämmitellä," käski emäntä toista piikaa.
Eikä ostamaan eloja eikä näyttelemään taas satamarkkasia. Lohdutteli sillä itseään, että ei siellä Anttia panna isännäksi, jos se tahtoisikin. »Eei, ehei toki tukkilaista panna isännäksi, joka vaan kanssa-asukkaan nimellä oli Tannilassakin. Ei, ehei... Mitäs joutavia, että Antti isännäksi!» päätteli itsekseen Jukke ja sovitteli, miten se ihan luonnostaan menee.
»Mitä teillä on asiaa?» »Minulla olisi vähäisen Karénin rouvalle.» »Jaa, jaa, mitä teillä on asiaa?» tikasi rouva, niin kuin tyhmänsekaiselle tikastaan. »Minä, tuota, läksin rukoustamaan rouvalta rahaa vähän, että saisin verot maksaa. Kolme markkaa 28 penniä tarvitsisin... Minä, tuota, maksaisin...» »Eei, ei minulla ole», ja niineen meni rouva pois taakseen katsomatta.
»Ilman aikojaan.» Jori tuli uteliaaksi. »Olinko minä jollain tavoin tyhmä?» »Eei sinne päinkään, omaa hupsuuttani vain nauran!» selitti Elsa ja rupesi muusta puhelemaan nousten kiveltä, johon oli istahtanut. Ja he lähtivät kävelemään takaisin. Jori uteli vieläkin, mitä se oli, jolle Elsa oli nauranut, ja erotessaan sanoi, että hänen pitää se vielä saada tietää. Elsa jäi pahoilleen siitä.