United States or Kyrgyzstan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Poseidon lahjoitti kaupungin asukkaille hevosen, mutta öljypuu, joka oli Athenen lahja, ratkaisi riidan Athenen hyväksi. Savu, jonka runoilijat näkevät, peittää seuraavan piirin, jossa vihan synnistä puhdistutaan. 16. laulu Agnus Dei Jumalan karitsa, joka ottaa pois maailman synnin. Joh. ev. 1:29.
Sitten urkujen pauhatessa laulajat ja seurakunta veisasivat "Agnus dei"-rukouksen; sitten alkoi poikien kulkue; ja heidän jälkeensä nousivat tytöt. Hitaasti astuen, kädet ristissä he kulkivat kirkkaasti valaistun alttarin ääreen, polvistuivat ensimäiselle askelmalle, saivat kukin vuoroonsa ehtoollisen ja palasivat samassa järjestyksessä rukoustuolilleen.
Ma valan vannoin, ett'en palais ennen, Kuin kirkko lempemme on hyväksynyt. Kas täss' on pyhän isän lupakirja! Oi, Valpur, synnittä me rakastaa Nyt saamme. Rintaa vasten silkkikuoress' Se säilyy kellertävä pärmäkirja. Taivainen kirja! Lues: "Hadrianus Episcopus, servus servorum Dei" Niin oikein, niin, tää Rooman kielell' on, Mut mua sun rakastaa se sallii; niin Se vanhus hyvä vakuutti.
hän asenteessa suloisessa siinä nyt oli eessämme niin elävänä kuin kuva mykkä ollut ei hän oiskaan. Ois voinut vannoa, hän sanois Ave! Näät vuoreen piirretty myös Nainen oli, min avain aukas meille Luojan lemmen. Ja hänen asenteessaan näkyi sanat Ecce Ancilla Dei, niin selkeästi kuin kuvio, min leima piirtyy vahaan.
Siks Agnus Dei oli alku kunkin; samoja sanat oli, nuotti sama, näin heillä oli sopusointu suurin. »Kuulenko henkiä vai keitä?» kysyin Oppaalta. Mulle hän: »Sa oikein kuulet, ne täällä käyvät vihan paulaa päästäin.» »Ken olet, savun halki samoovainen, mi meistä puhut niinkuin oisit vielä sa maailmassa ajallisten mittain?» Näin huusi ääni eräs.
hän asenteessa suloisessa siinä nyt oli eessämme niin elävänä kuin kuva mykkä ollut ei hän oiskaan. Ois voinut vannoa, hän sanois Ave! Näät vuoreen piirretty myös Nainen oli, min avain aukas meille Luojan lemmen. Ja hänen asenteessaan näkyi sanat Ecce Ancilla Dei, niin selkeästi kuin kuvio, min leima piirtyy vahaan.
Siks Agnus Dei oli alku kunkin; samoja sanat oli, nuotti sama, näin heillä oli sopusointu suurin. »Kuulenko henkiä vai keitä?» kysyin Oppaalta. Mulle hän: »Sa oikein kuulet, ne täällä käyvät vihan paulaa päästäin.» »Ken olet, savun halki samoovainen, mi meistä puhut niinkuin oisit vielä sa maailmassa ajallisten mittain?» Näin huusi ääni eräs.
Eiköhän siinä ole sangen suuri vaara tarjona, että toinen "todistaja" koettaa olla toistansa loistavampi ja keksii in majorem Dei gloriam kaikenlaisia murha- ja halleluja-juttuja? Eikös ole melkein luonnon välttämättömyys, että nämät entiset "syntiset" nyt tulevat itsevanhurskaiksi fariseuksiksi?
»Holi dei, holi duu» tulvehti häntä vastaan vakavan kuusikon helmasta. »Hili hei lei dei.» Joka sointu helähti kuin kellon kirkas ääni tai kuin lintujen iloliverrys, kun se putoili puitten oksilta. Toini pysähtyi ja katsoi hämmästyneellä ympärilleen.
T:ri Luther sanoi, että Kristus "tehtiin kiroukseksi meidän tähtemme;" että Hän, Jumalan puhdas ja saastuttamaton Karitsa, kantoi kirouksen meidän tähtemme ristinpuussa; ja että me, kun uskomme Häneen, emme ole kirouksen, vaan siunauksen alla olemme siunatut. Tätä siis krucifixi ja Agnus Dei tarkoittavat. Epäilemättä ovat useat minun ympärilläni ymmärtäneet kaikki nämät kauan aikaa sitten.