United States or Antigua and Barbuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Koko matka tulee olemaan kuin jumalten kulkua, Bakkuksen ja Apollon yhdessä persoonassa. Augustianeja, miehiä, naisia, tuhansia sitroja kautta Castorin! kyllä sitä kannattaa katsella, sillä maailma ei vielä milloinkaan ole nähnyt sellaista." Hän laskeutui pitkäkseen lavitsalle Euniken viereen, ja orja pani hänen päähänsä vuokoista sidotun seppeleen.
Minä opiskelen joskus koska, jumalat auttakoot, en mihinkään muuhun pysty ennen iltapäivää.» »Häpeä, skyyttalainen!» »Pah! Penteuksen kohtalo on sen osa, joka Bakkuksen kieltää.» »Hyvä, Sallustus, kaikkine virheinesi sinä sittenkin olet paras tapaamistani elostelijoista. Olen varma, että jos joutuisin hengenvaaraan, sinä olisit ainoa mies, joka ojentaisi minulle auttavan kätensä.»
"Siihen on omat syynsä," vastasi Vinitius. "Vakuutan sinulle en kautta Bakkuksen kiharoiden, vaan kautta isäni varjon etten vielä milloinkaan ole tuntenut esimakuakaan sellaisesta onnesta, jommoisessa nykyään elän. Mutta minun kaipaukseni on sanomaton, ja kummastuksekseni olen huomannut, että kun vain olen erossa Lygiasta, niin luulen jonkun vaaran uhkaavan häntä.
"Puh", sanoi nuori juomari nauraen, "kun päässäni on murattiseppele ja sormessani ametistisormus uhmailen Bakkuksen valtaa." "No, kuinka pitkälle olette päässeet viinin juonnissa?" kysyi Cethegus ja viittasi maurilaiselle, joka nyt seisoi hänen takanaan. Tämä antoi hänelle toisen ruususeppeleen, jonka hän tällä kertaa asetti kaulaansa. "Viimeksi saimme settiläistä viiniä ja hymettolaista hunajaa.
So, nyt alkaa jo setäkin! Setäkin tahtoo pistää nenänsä lompakkoon. Sedän nenä lompakossa... Luuleeko setä, että se on kapsäkki? Ha ha ha! Venuksen ja Bakkuksen malja! huusi Stark; herrat kai osaavat Bellmanin laulun Venuksesta ja Bakkuksesta? Tietysti. Kuka ei taitaisi Bellmanin lauluja? Laulakaa!
Pienellä, pyöreällä ruohokentällä kuunsäteet osuivat Silenuksen kuvapatsaalle; tuo veitikka jumala nojasi kallionlohkareeseen Bakkuksen ilves oli sen jaloissa ja suunsa edessä se piti kohotetuin käsin rypäleterttua, jota se nauraen tervehtien näytti olevan valmis ahmimaan. »En näe tietäjää», Julia sanoi ympärilleen tähyillen.
Nyt seurasi taide-esityksiä toisensa jälkeen, ja terassille sijotettu soittokunta viritti nyt hennon, alakuloisen sävelen, jonka mukana kuuluivat seuraavat sanat, vaikka laulajan tavattoman heikko ääni tuskin salli sanoja erottaa. Lyhyt juhlalaulu. Soi sävelet sullen tervehdyksin, Kuin lehtohon nuoren Bakkuksen, Mi nymfinsä kohtaavi syleilyksin, Väris Panin huilu hiljainen.
Kuin mikäkin Bakkuksen papitar lepäsi hän autuaassa hurmauksessaan. Boleslavin povessa riehui suuttumus nousten ja laskien kuten myrskyn puuskatkin ulkona. »Tuollaista saa viini aikaan», ajatteli hän ja joi. Hän tahtoi herättää Reginan, lähettää hänet keittiöönsä, mutta ei kyennyt irrottamaan hänestä katsettaan. Ja vähitellen hän tuli leppeämmälle tuulelle.
Samassa paikassa, missä äsken olivat raikuneet Bellmanin iloiset laulut, lasit kilisseet ja hurraahuudot kajahdelleet, kuului nyt kirouksia, valitushuutoja ja iskujen läimäyksiä. Kauan häilyi voitto puolelle ja toiselle. Useat tappelijat vaipuivat verissään lattialle ja toiset ryömivät heidän vieressään Bakkuksen näkymättömän käden lyöminä.
Viini tekee sinut nuoreksi, iloiseksi, vilkkaaksi, rohkeaksi ... viini tekee sinut onnellisemmaksi kuin yksikään Jumala... Mutta, saakeli, on totta, mitä sanotte: hän ei ole kaltaisensa. Ensikertaa minä näen miehen jäävän alakynteen Bakkuksen kanssa otellessa. Ruys avasi huulensa ja mutisi: Minä tulen... Hyvä, hän murtaa äänettömyytensä sinetin ja aukoo kaunopuheisuutensa sulut. Jatka, äijä!