United States or French Southern Territories ? Vote for the TOP Country of the Week !
Marian kysymykseen, oliko Buddenbrock kauan tuntenut hänet, vastasi tämä, että heidän tuttavuutensa oli kaukaisilta ajoilta, mutta että he enimmäkseen olivat eläneet erillään. Buddenbrock oli joskus ollut tilaisuudessa avustamaan Attilaa, ja siitä saakka saattoi hän olla varma Attilan mieltymyksestä. Ruhtinas Mirowitsh oli tunnettu hyväksi ja kelpo mieheksi, vaikka jotensakin itsepintaiseksi.
Suru silmissä loi Attila katseen Mariaan, joka kalpeana istui häntä kuunnellen, ja silloin heidän katseensa sattuivat yhteen. Maria luuli ymmärtävänsä mitä hän ajatteli ja muisti niitä kovia sanoja, joilla hän oli Attilaa loukannut. Sana »anteeksi»! liiteli jo hänen huulillansa, mutta ujouden tunne pidätti häntä.
Minä en voi. Sprengtport lähestyi Attilaa. Näette nyt mikä teitä odottaa Suomessa. Olkoon se teille kylliksi. Attila. Katkeran opetuksen annatte minulle muistoksi. Sprengtport. Mutta se on terveellinen. Tahdotteko luvata minulle mitä pyydän? Attila. Mitä on minulla annettavaa, jota te ette voi ottaa? Olen vanki vallassanne, ja te olette Marian isä. Sprengtport.
Samassa näkyi pari suomalaista sotamiestä, jotka kiirein askelin riensivät häntä kohti. Hän asettui heidän tiellensä, osoitti Attilaa ja pyysi heitä pysähtymään. Tuo outo kohtaus, nainen kaatuneen soturin vieressä, sai heidät pyytämättäkin seisahtumaan. Jos olette ihmisiä, sanoi Maria, niin viekää tämä herra johonkin mökkiin, muutoin kuolee hän viluun. Vieläkö hän elää?
Sakari seisoo tuossa. Sanomattomasti hämmästyneenä nosti Maria kauniit silmänsä Attilaa kohden: Onko se totta? Attila läheni häntä. On. Olen Suomesta kotoisin, yhtä varmaan kuin kukaan teistä. Nyt astui Löfvingkin lähemmäksi ja lausui avomielisemmin kuin ennen: Teissä ei mikään muistuta isästänne eikä äidistänne. Sittenkin tuntui minusta ikäänkuin tuntisin silmänne.
Nämä magyarit, meidän aikamme unkarilaiset, katsoivat Attilaa esi-isäksensä ja hänen valtaansa oikeaksi perinnökseen, jonka he loistavalla tavalla tahtoivat uudistaa. Niin on Suomen suku vuosisatojen perästä jälleen valloittanut sijansa Karpatien ja Tonavan välillä, ja Attilan muisto elää mainehikkaana unkarilaisten muinaistaruissa.
Maria kertoi lyhyesti mitä oli kuullut, mainitsematta kuitenkaan Löfvingiä ja Attilaa. Leena ei aavistanutkaan kuka Tasma oli, mutta päättäen siitä mitä oli puhuttu kivekkäiden julmuudesta, arveli hän, että hänen miestänsä oli kuvattu pahaksi konnaksi. Sitä toki ei Maria saanut uskoa, sillä ei syy ollut Löfvingin eikä hänen miestensä, vaan tuon noita-raukan kaikkine viisasteluineen.
Mitä toinen tahtoi, sitä oli jo toinen ajatellut, mihin toinen ryhtyi, sitä riensi toinen panemaan toimeen, ja missä vaara oli suurin ryntäsi kumpikin esiin suojellaksensa toista. Ja kuitenkin Löfving katseli Attilaa terävästi silmiin: Mitä tarkoitatte? Tyynesti, ikäänkuin ei asia olisi kumpaankaan koskenut, kertoi Attila: Isonvihan verisen kauhun tunnette.
Katsellen Attilaa silmiin vastasi hän: Aseellistakaan miestä en pelkäisi Löfvingin rinnalla. Löfving loi silmänsä kumpaankin ja kysyi Marialta: Onko Martti kertonut että hänellä pienenä oli Sakari niminen leikkikumppani? On; se oli hänen kasvatusveljensä kun häntä hoidettiin Walkjärvellä. Kuuden vuoden ikäisinä joutuivat he erilleen. Ja nyt ovat kahdenkymmenenkuuden vuoden ikäisiä.
Ehkä moni meistä kaatuu, mutta entä sitten; toisia kasvaa ja ne kaikki katsovat meihin ja kulkevat meidän jälkiämme. Jos nekin kaatuvat, niin kaatuvat he vapaina miehinä. Attila. Minä palvelen Venäjää ja pysyn sille uskollisena, mutta silti en ole orja. Puhe lakkasi kun äkkiä Martti astui sisään. Suorastaan meni hän Attilaa kohden, ojensi hänelle kätensä ja sanoi: Terve tultua.