United States or South Africa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaikkine verikoirineenkaan Argyle ei voi seurata jälkiämme niitä pääsemättömiä paikkoja myöten, joiden kautta teidät opastan.» »Sanotko niin, kelpo Ranald?» vastasi Dalgetty, »Pötki eteenpäin sitten. Sillä eipä, totta puhuen, laivamme suinkaan pääse pulasta oman lietsaamiseni avulla.» Rosvo astui siis metsiin, jotka ympäröivät linnaa useamman virstan alalla.
Ei pihan yli, mutta meidän täytyy palata vanhoja jälkiämme, samaa tietä, jota olimme tulleet, ensin saunalle, sitten avannolle ja Navettalaan ja Riihelään j.n.e. Niinpä niin, nyt minä ymmärrän. Olimme aina tehneet niin näillä retkillä. Meille tuodaan tänne illalliseksi voileipiä. Huone on ihmeitä täynnä. Seinällä on poronsarvet ja pyssy ja teeren kuvia ja jahtitorvi, jota saan töryyttää.
Ehkä moni meistä kaatuu, mutta entä sitten; toisia kasvaa ja ne kaikki katsovat meihin ja kulkevat meidän jälkiämme. Jos nekin kaatuvat, niin kaatuvat he vapaina miehinä. Attila. Minä palvelen Venäjää ja pysyn sille uskollisena, mutta silti en ole orja. Puhe lakkasi kun äkkiä Martti astui sisään. Suorastaan meni hän Attilaa kohden, ojensi hänelle kätensä ja sanoi: Terve tultua.
Aamulla varhain tuli koko joukko venäläisiä, ja vaikka ilma oli kirkas, tuli samalla tuulen puuska ja peitti lumella jälkiämme. Venäläiset ratsastivat ympäri saarta; me seisoimme rannalla suuren, lumella peitetyn kiven vieressä. Kun eivät viholliset mitään löytäneet, läksivät he tiehensä.
Mutta miksi sitä nyt ajattelisimme. Ja ... onhan hänellä ainakin vanhemmat, jotka ovat kokeneet yhtä ja toista ehkei hänen tarvitse astua kaikkia meidän jälkiämme...» »Sitä juuri minä ajattelin», vastasi Olavi. Kumpikaan ei jatkanut. Vain lämpimät ajatukset kiersivät kuin vartioiden pientä valkoista vuodetta. »Katso!» huudahti Kyllikki hetkisen päästä. »Hän on nukahtanut kuinka suloinen hän on!»
Silloin haihtui kaikki sumu ja näimme takanamme viitisenkymmentä venäläistä rakuunaa ja kasakkaa, jotka olivat seurailleet meidän jälkiämme. Kymmenkunta heistä seisoi lähellä rantaa odotellen taaempana seuraavia tovereitaan. Käskin Ahokkaan pysähtyä muutaman kallion suojaan pitämään heitä silmällä ja lähdin itse juoksujalkaa lähimpään taloon saadakseni sieltä jotakin syötävää.
Jos kohtaisin miehen majassaan, pakottaisin hänet vaikka revolverilla, jos niin tarvittaisiin, ilmaisemaan nimensä ja syyn, miksi hän on seurannut meidän jälkiämme. Hän oli kyllä luisunut käsistämme tungoksessa Regent Streetillä, mutta autiolla nummella ei se niin helposti kävisi päinsä.
Mutta kun hän kerran saa tietää yhtymisestämme, virkkoi Albert, ja kun hän alkaa käsittää, että kärsimykseni, jolle hän nauroi ja riemuitsi meidän kahden viime kertaa tavatessamme, olikin vain teeskentelyä ja näyttelemistä, herättääkseen hänessä sääliä ja katumusta, tai jos meidän ei onnistu peittää jälkiämme hänen kostonhaluisilta silmiltään ... kun hän saa tietää kaikki?...
Hämmästykseni ei ollut vähäinen, kun huomasin luotoa lähenevän kokonaisen kasakkajoukon. He tulivat jälkiämme myöten ja olivat kai arvelleet niitä noudattaen osuvansa johonkin taloon tai tavarain kätköpaikalle. Mitä meidän nyt tuli tehdä? Pienellä luodolla oli meidän mahdoton piiloutua niin, ettei vihollinen jälkiämme noudattaen löytäisi meitä.
Hyödyllistä meille kaikille oli epäilemättä, ett'emme sinä yönä aavistaneet asiaa mikä varsin kohta oli tuleva koko maailman tiedoksi, että, näet, "Mosel", "Elbe"-laivan kaunis sisko, joka muutaman päivän perästä kulki jälkiämme, surkeasti oli hukkuva Englannin rannikolla. Kiitin hytissäni Jumalaa, ett'en ollut laivan katteini.