United States or Niger ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kylmää kahvee saamme! KILPI. Vaan tehän varhain nousseet olette, Jo aikaa kuulin hälyn hirmuisen. AINA. Sa luulla voitko, että ken nyt vois Näin armahalla aamusella maata? KILPI. Jos muut, kuin sä, niin lystit linnut ois, Ei kukaan silloin makais, sen voin taata.
Anna onni ohravuotta, Jumala jyväkeseä, Saisin kekriksi olutta, Tahi juda joulukseni; Orjatki olutta saisi, Palkollisetki panoista, Kasakatki kaljavettä, Vierrettä kivenvetäjät. Anna luoja luokosäätä, Herra heinän kuivautta, Armahalla luok'ajalla, Heliällä hein'ajalla.
Totiset näin ma täällä miehet, katseet vakaiset, kasvot arvo-valtahiset; he harvoin haastoivat, mut äänin lempein. Siirryimme laitaan nurmen nuoren, siinä ol' avoin, korkea ja kirkas kumpu, min päältä nähdä heidät kaikki saattoi. Edessä aivan, kedoll' armahalla, minulle näytettiin ne suuret sielut, joit' iloni on olla nähnyt kerran.
RICHARD. Sano, mahtikuningatar hänest' elpyy. ELISABETH. Nimeään itkevä, kuin äitinsäkin. RICHARD. Rakastan häntä ijät päivät, sano. ELISABETH. Kuin kauan nämä iät päivät kestää? RICHARD. Sen, minkä sulo ikä armahalla. ELISABETH. Kuin kauan armahalla sulo ikää? RICHARD. Niin kauan kuin vaan taivas suo ja luonto. ELISABETH. Niin kauvan kuin vaan horna suo ja Richard.
Vaiti katson väikevesiin, Kisaa aaltoin kirmaavain; Hiljaa tunteet pyrkii esiin, Jotka kätkin rintahain. Viehtäin viittoo laineen läike Syvyyteen mua loistollaan; Mut sun tunnen, päällä väike, Alla yö ja kuolo vaan. Päällä viehkeet, oikut alla, Niin on lemmitylläkin! Hänkin mielell' armahalla Hymyy suin niin suloisin.
Ei mua muista, tervehdä Ne laulull' armahalla, Mä yksinäni kaihoan Ja itken, impirukka. On impi köyhä, suloton, Kuin huomaamaton kukka. Voi, kuitenkin, mit' aattelen! On mulla hyvä näinkin. Oi, onhan puhdas sydämein, Jos yksin jään tai jäinkin! En kaunottareks kaupungin, En tahtoiskaan mä tulla, Vähemmän vaaran valkeita, Kuin heillä, ompi mulla! Enk' imarrusta kuulla, en Ma tahdo halpaa, turhaa.
Totiset näin ma täällä miehet, katseet vakaiset, kasvot arvo-valtahiset; he harvoin haastoivat, mut äänin lempein. Siirryimme laitaan nurmen nuoren, siinä ol' avoin, korkea ja kirkas kumpu, min päältä nähdä heidät kaikki saattoi. Edessä aivan, kedoll' armahalla, minulle näytettiin ne suuret sielut, joit' iloni on olla nähnyt kerran.