Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Tuon tuostakin hän katsoi taivaalle nähdäkseen tähtien noususta ja kuun asemasta, kuinka pitkälle yö oli kulunut. Hän veti syrjään akkuna-aukossa olleen verhon. Laajassa puutarhassa vallitsi hiljaisuus. Kaukana suihkulähteet loistivat ja heinäsirkat sirisivät myrttipensaissa. Lämmin, pehmeä etelätuuli henkäili läpi yön tuoden joskus tullessaan kokonaisen pilven ruusujen tuoksua.
"Teen teen, eno, mutta sinun täytyy luvata, että saan auttaa sinua valvomisessa, jos täällä täytyy valvoa useampi yö". "Olkoon niin, minä suostun siihen, ja nyt hyvää yötä", sanoi Pentti Esanpoika ja työnsi tytön hellällä väkivallalla takaisin ovesta. "Kiitoksia eno kulta lupauksesta!" vastasi tyttö, painoi äkkiä huulensa hänen otsaansa ja sulki oven jälestänsä.
Tuon leski-emännän pyysin ensiksi tanssiin ja hänen kanssaan tein sinä yönä monta kiihkeätä pyöräystä. Halusin näyttää ett'en ollut jörö. Morsiantakin ja morsiustyttöjä pyöritin huimasti, että vereni kiehui ja kihisi kuin tulessa. Mitä likemmäksi aamua eteni yö, sitä kiihkeämmäksi yltyi vereni vauhti. Notkeuteni lisääntyi ja voimani tuntui vaan karttuvan.
Tuon huomasin sitten vasta. Mut kanssa kaunihin Tellervon me läksimme Metsolasta. Yöks tehtihin maja tiivis niin ja majassa makeesti nukuttiin. Ja nukuttu ois kai vieläkin, jos ei olis erhe tullut: Tein kerran ma majani kiireessä, joka ei niin tiivis ollut. Kun heräsin, ma säikähdin, yö yll' oli tähdin tuhansin.
Loppupäätökseksi tuli kumminkin, että Lieksan hovi valloitetaan ja majuri otetaan kiinni sekä pannaan rautoihin odottamaan rauhan tuloa ja tuomiotansa. Jyrki tulee, kahleihin kytkettynä, seuraamaan isäntäänsä. Toiset palvelijat saavat vapaasti lähteä talosta. Risto ja Pentti saavat omakseen Lieksan hovin karjoineen ja kaikkine irtaimistoineen. Yö oli puolessa. Miehet läksivät liikkeelle.
Niilo ja Katri olivat kahden toisessa veneessä; toisessa taas oli Katrin isä erään palvelustytön kanssa. Paluumatkalla tahtoi Katri soutaa, pysyäkseen lämpöisenä, sillä hän oli nuottaa tarpoessaan kastunut. Niilo asettautui sentähden perään. Yö oli jo tullut. Se oli noita juhlallisia, lumoavia kuutamo-öitä Elokuun loppupuolella.
Vähän ajan kuluttua Grönberg itsestään alkoi: »Meidän *täytyy* luultavasti toimittaa paljon ulosmittauksia tänä talvena.» Lautamies ravisti päätään: »Kyllä, arvattavasti hyvin paljon, ihmiset kun alkavat jo syksystä olla niin kovin ahtaalla ja ... tämä yö teki nyt lopun, niin että ... mikä siinä oikein tulleekaan neuvoksi.» Grönberg johtui kysymään: »Onko lautamies paljon takauksissa kiinni?»
Häntä tapasi yö Venäjän aromailla joku tuntematon antoi tämän nimityksen seudulle Margueriten seurassa, ja kuitenkin tunsi hän vieraan käden hiljaa kulkevan lompakkoa myöten päällys-takkinsa alla, maatessansa itse unessa valkean vieressä.
Ja alla talven tähtien, sun syntymäsi soihtujen, nyt vyötämme me vyömme: sun nimees missä taistellaan, myös meidän miekat mainitaan ja meidän miehet, työmme. Ja missä Suomen säilät lyö, pois, pakoon lyödään sorron yö! Sun nimes huulillansa ken ensin ehtii kuolohon, hän muita onnekkaampi on ja häntä kiittää kansa.
Jo alkaa päivä, yö on vihdoin mennyt, Yö pitkä, neljä päivää lakkaamatta Sodittuamme; mutta kuin se alkaa! Minusta, ruhtinatar tähtien, Sä aurinkoinen, kasvos käännä pois! Ma huoliin vaivun vaikertain, ja tuolla, Tuoll' ulkon' yhtä jäykkänä kuin ennen On vihollisen laivasto, ja meille Ei purtta kylmä aalto avuks tuo, Ja ystäväimme kohtalosta sanaa Ei tunkea voi tänne. Vait! hän herää.
Päivän Sana
Muut Etsivät