Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. lokakuuta 2025
Kenraali otti minut sangen ystävällisesti vastaan, kyseli Kajaanin kuulumisia ja kun olin hänelle lyhyesti ja avomielisesti, kuten tapani oli, kertonut viimeisistä seikkailuistani, taputti hän minua olkapäälle ja sanoi minun kaltaiseni miehen, jos kenenkään, tarvitsevan sijansa armeijassa. Tunsin itseni tästä kenraalin kohteliaisuudesta varsin ylpeäksi ja vakuutin hänelle alttiuttani.
Minä olen lukenut sinun 'Kuninkaasi' kerta toisensa perästä ja tuntenut itseni ylpeäksi siitä sijasta, mikä minulla on sellaisessa sydämessä! Minua, minua! Kuinka Sinä olet voinut rakastaa minua? Joka olen niin mitätön, niin täynnä vikoja ja syntiä. Mutta meidän kohtalomme oli kai sellainen.»
Nähkääs, hm," hän istuutui mukavammasti, "eletään vähissä vaatteissa ja kylmyydessä, ahtaissa oloissa ... tunnetaan häpeää ... tunnetaan ihmis-arvonsa päivä päivältä alenevan ... jos on väittelyä, niin ei uskalleta ajatustansa ilmaista; jos asetetaan pöytään syömään, ei uskalleta suutaan avata... Ja sitte vaan kaksi kulausta ... kaksi lasillista finkkeliä, niin on silmälasit nenällä! ja yks, kaks, kolme, mars! koko maailma on toisenlainen! ... taas ollaan oma itsensä, tuntuu kuin olisi senlainen, joksi kerran oli aiottu; mieli raikastuu ja koko ihminen tulee itsetuntoiseksi, ylpeäksi ja uskaliaaksi, puhe heruu huulilta, aatteet välähtelevät, ihmiset ihmettelevät... Ne kaksi lasia, ainoastaan ne kaksi, vaikka en minä kiellä kolmatta, neljättä, viidettä ja kuudettakaan, terve, terve! ne aikaansaavat tuon differensin tiedätte, kai mitä differensi merkitsee, Siemensen! hänen kipeän ja terveen ihmisensä välillä, ja se mies, jonka maailma kuoliaaksi kid no niin...
Ja niin hän kävi ylpeäksi mieleltänsä ja piti kaikkia muita, vieläpä omia vanhempiansakin, itseänsä huonompina. Adalmina parka, tuo oli suuri ruma tahra hänen kauneutensa loistossa; se oli suuri köyhyys hänen rikkaudessansa, se oli suuri älyttömyys kaikessa hänen viisaudessaan, ja hän oli vähällä sen kautta joutua kokonaan hukkaan. Mitä vanhemmaksi hän tuli, sitä ylpeämmäksi hän kävi.
Arvelin itsekseni, että mitähän tuo sinuakin liikuttaa, kunhan itse tiedän. Mutta päätin kumminkin vastata, ettei tuo pääse ylpeäksi minua luulemaan: »Niinpä tuo on maannut mieli mielessäni, että mennä Helsinkiin Villeä katsomaan, ja on mulla vähä viemisiäkin.» Vaikka olisin kuinka tinkinyt, ei alentanut hintaa 12 markasta 25 pennistä.
Uoti, Uoti! se ihmeellinen ruumiinvoima, jolla Herra on sinun varustanut, on tehnyt sinun ylpeäksi, ja tässä sinun röyhkeydessäs olet sinä unohtanut hänen lakinsa, joka sinun on niin ylönpalttisesti varustanut ja lahjoittanut. Tuletko tänne samalla röyhkeydellä, samalla ylpeydellä, samalla unohduksella Herrasta?
Ei koskaan voitu nähdä siistimpää puulusikkaa juomuinensa, jotka vivahtivat valkoisen, keltaisen ja punaisen väreillä, ja kaikki kehuivat puulusikkaa ja sanoivat: oi, miten kaunis sinä olet! Niin tuli puulusikka ylpeäksi, sillä ylpeys tarttuu kaikkiin luotuihin kappaleisin; ja sentähden taitavat puulusikat kopeilla sydämessänsä, kun heidän sydämensä on keskellä kaitaa elämää varressa.
Otuksen ajo ei ole hänen asiansa, ja vielä vähemmin hän antaa itseänsä ajaa, sillä hänellä on ominaisuus, joka sinun, Publius Scipio, ennen muita pitää tunteman ja jota sinun pitää kunnioittaman: hän on ylpeä, sangen ylpeä, ja hänen pitääkin olla, vaikkapa kuinka halveksien katsoisit, ikäänkuin tahtoisit sanoa: Kuinka voi Serapiin ruukunkantajatar, tuollainen kurja olento, joka saa huonoa ruokaa ja joka aina on palveluksessa, kuinka hän voi tulla ylpeäksi, joksi vain sillä on jotakin aihetta, joka jossakin suhteessa on etevämpi muita, kanssaan eläviä ihmisiä?
Elsakin oli hylkinyt poikain seuraa, josta pojat olivat Elsalle nyreällä mielellä, syyttäen häntä ylpeäksi. Jotakin väliä heillä kuitenkin oli, päätti Liisa ja oli siitä varma. Tuira ja Elsa eivät tosin kirjoitelleet toisilleen, vaan sen vuoksi, että halusivat pitää asian salassa, säästää juorukellojen vaivoja.
SANNA. Tuopa oli juuri kuin minun suustani. En ymmärrä, mitä tästä pitää ajatella. SANNA. Minä jo sanoin silloin, kun Mauno tähän taloon tuli: no kaikkia hulttioita ja maan kulkijoita se Roinilakin taloonsa vetää. Niin, kyllä sen Anttikin muistaa, että minä niin sanoin. Ja niin ylpeäksi oli se mies paisunut, ettei hän hyvää päivää minulle tehnyt, kun tiellä vastaan tuli.
Päivän Sana
Muut Etsivät