Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Yömme sitte lepäsimme edellämainitulla tappotantereella, ruumiitten joukossa. Lokakuun 25 päivän aamulla kello 6 lähetettiin hautauskomanto, joka komppaniasta 20 miestä 1 aliupserin johdolla. Heidän oli käsketty koota kaikki oman pataljonan kaatuneet ja toimittaa ne haudatuiksi.
Yöksi saavuimme Potineis nimiseen kylään, jossa lepäsimme yömme kylän läheisellä ahteella.
Päättyy kansan pitkämieli: »Jo nyt Herra heitti maamme. Kallellaan on vallan pieli, poissa Kaarle kuninkaamme. Oikeutta itse teemme, kirvein Hurtan huovit lyömme, taasen kuivuu kyyneleemme, taas on rauhalliset yömme.»
Minä luulin ettei hän välittäisi tämän päivän sateesta, mutta hän ei tullut. Eilen oli kolmas kohtauksemme, kolmas valoisa yömme. Mutta kuinka tekevätkään ilo ja onni ihmisen kauniiksi! Kuinka syttyykään sydän rakkaudesta! Tuntuu niinkuin tahtoisi vuodattaa sydämensä vieraasen sydämeen, niinkuin toivoisi, että kaikki olisi iloista, kaikki hymyilisi. Ja kuinka tarttuvaista onkaan tämä ilo!
Yö meidät usein yllätti näissä maalaisjuhlissamme; mutta raitis ja lempeä ilma salli meidän levätä yömme metsässä lehtikatoksen alla, ilman että tarvitsi pelätä rosvoja läheltä tai kaukaa. Seuraavana aamuna kaikki palasivat kotiansa, minkä löysivät samassa tilassa kuin olivat sen jättäneetkin.
Ma hiljaa tulen; Ja salaa, vaiti, miekatta ma kuljen! Ens yömme minun ensipäivän' on! Kahdeksas kohtaus. ARVID STÅLARM. JUHANI FLEMING kohtaa EBBA FLEMING'in. Tekeillä tääll' on julmaa. Toiseen rantaan Koneita hirveitä on pystytetty... Niit' älä katso! miehuuttamme murtaa He tahtovat, mut tuosta se vaan yltyy.
Maailma jos maksaa voisi kovat päivämme ja yömme, Suomen verikentill' oisi kieli kertoella työmme, lausuis liput sotarinnan moisten Munterien hinnan: moni kultakaulus noita kumartaa sais kompuroita. Hänt' en muistella ma saata, ettei vanha rinta paisu. Missä tuonen toukomaata raatamaan niin varsa raisu!
Niin meni sentään vähitellen eteenpäin, vaikka meillä usein oli syytä pelätä että toteutuisi mitä meille oli ennustettu, että nimittäin saisimme viettää yömme istuen kiinni suossa. Vihdoin alkoi yksi hevosista, ja paras sitä paitsi, luopumaan liitosta, sillä sen kaviot olivat alinomaisesta kahlaamisesta tulleet niin aroiksi että se tuskin enää voi jaloillaan seisoa.
Niin, täällä, täällä pyllyilkäämme vielä: tuossa päivämme, tuon kantosen valkean ympärillä, ja yömme havuisessa koijussa, röhötellen rinnakkain rivissä kuin emän naskit pahnoilla. Mutta mitä sanot sinä, Lauri pokko, siellä savilaukussa? Mitä? Käymmekö koreasti pieksiäis-löylyyn? LAURI. Ollaanhan täällä vielä. JUHANI. Senhän minäkin parhaaksi harkitsen. Juuri niin!
Elo vaikkakin käynyt on vaikeammaksi, me leikimme kultaisten lehtojen puolla; on valkeat yömme, jos päivät on synkät ja toivoton työmme. Ja vaikkakin raskas on raatajan taakka ja taaksemme aurinko vaipunut vereen; Atlantica! Laulamme hautahan saakka, kuin unteni manner, me uppoomme mereen, taru mennehet peittää, koi, tähti ja kuu kukat haudalle heittää.
Päivän Sana
Muut Etsivät