Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Mutta asianomaiset itse näyttivät olevan tekeleeseensä varsin tyytyväisiä ja lähtivät pyylevinä tallustelemaan koskelle. Myllytupa oli ylhäällä ahteella ja sen rappusilta oli vapaa näköala yli koko kosken, niskasta alasuvantoon.
Tauno lepäili hiukan ahteella ja pisti tupakan: olihan sitä vähilleen virsta matkaa mökille, mutta menihän se selässä pussi, ja mytty myös... Eikö taas lie Könösessä Isotalokin käynyt; niin oli nyreissään. Vaikka lie rukkaset saanut! Siitä hän lähti kävelemään nurmikon poikki, polkua pitkin. Puolessa taivalta Könösen muori tuli vastaan. Päivää, muori. Minä olin juuri teille tulossa. Hyvää päivää.
Yöksi saavuimme Potineis nimiseen kylään, jossa lepäsimme yömme kylän läheisellä ahteella.
Turhaan ratsastivat kasakat päällemme, turhaan kokivat hevoskavioissa meitä turmioon saada; moni komea partaukko tärisköitsi Ison kyrön ahteella kuoleman käsissä. Tähän saakka olen itse nähnyt, mitä kertonut olen, vaan tässä oli kanssa loppu tulossa; minä tunsin, jossa kokoon-käskyläisten parissa tappelin, niinkuin olisi kuuma rauta yht'aikaa aivoilleni ja käsivarrelleni laskettu ja minä kaaduin.
Näin matkustaen tulimme viimein alas vuorilta ja saavuimme kauniille Vegalle eli Granadan lakeudelle. Täällä otimme viimeisen atriamme eräässä öljypuulehdossa joen ahteella, tuo vanha Maurilaisten pääkaupunki ulohtaalla, elähtyneinä näkemästämme Alhambran vaaleanpunertavat tornit ja majesteetillisen Sierra Nevadan, jonka lumipeittoiset huiput loitolla sen takana levittävät hopeamaista kiiltoa.
Oli jo ilta, kun matkustajat maaherran neuvon mukaan päätyivät joen ahteella olevaan Vähäkyrön pappilaan. Kunnianarvoisa kirkkoherra Gumse, vanha viluinen mies, puettuna lammasnahkaturkkiin, päällyssaappaihin ja nahkakalottiin istui ulkoeteisen penkillä ja näytti parhaillaan läksyttävän erästä mylläriä, joka lakki kädessä ja suuresti huolissaan aina tuon tuostakin sipaisi jauhoista tukkaansa.
Tässä joen ahteella, mustan, kuohuvan joen partaalla, joka lumisien rantojen keskessä vyöryi, olivat ne puolihämärässä hääriessään kuin joitakin rauhattomia henkiä, pahoja henkiä, Tuonelaan tulleita. Oliko hänkin tullut Tuonelaan sanoja saamaan? Väsymys ja nälkä toi mieleen noita kuvia, hän pudisti ne pois, hätisti nenäkkäimmät ympäriltään ja käski neuvomaan itsensä tietäjän kotaan.
Hän oli alun pannut, jatkakoot muut. Jo hyrskyi venhe Kontokosken kuohuissa, läikähti vähän vaahtoista vettä sisään vouti vainajan padon päässä, rusahti venhe, ja varpelaidat longahtivat, mutta notkeana nuolena sujahti pursi suvantoon ja siinä oli kirkko ahteella ja tuolla pappilan ikkunat illan auringossa rusottaen!
Suureksi ihmeekseni havaitsin, että lauttamiehenä oli tuo entinen hyvä tuttumme, äsköinen seiväsmies! Hän katseli meitä tuimasti, eikä näyttänyt pitävän ylipääsystämme mitään lukua. Ahteella seisoi paalu, jonka otsaan oli lasin taakse, katoksen alle naulattu kuvernöörin vahvistama lauttaustaksa. Kävelin sen luo ja luin siitä kaikki matkustavien lauttaustaksat ja muut säännöt.
Päivän Sana
Muut Etsivät