United States or Afghanistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Samana päivänä vietimme Keisarinnan korkeata nimipäivää, jonka johdosta meillä oli jumalanpalvelus pataljonan kirkossa. Tultua kirkosta kasarmin pihalle ja asetuttua riveihin tuli pataljonan komentaja vapaaherra Ramsay ja lausui: "toivokaamme onnea Keisarinna Marialle hänen korkean nimipäivänsä johdosta, hurraa!" Innokkaat hurrahuudot kaikuivat riveistä; soittokunta soitti keisarihymnin.
Maaliskuun 10 päivän vietimme juhlallisesti H. K. Suuriruhtinas perintöruhtinaan Aleksander Aleksandrovitsin syntymäpäivää, joka senkin tähden oli meille erittäin muistettava kun mainittu suuriruhtinas on pataljonamme Suomen kaarti pataljonan kunnia päällikkö.
Hänen korkeutena tervehti ja kiitteli joka rykmenttiä erittäin. Tultuansa meidän pataljonan kohdalle tervehti hän meitä Suomeksi sanoen: "No juva päivää!" tunnetulla leikillisellä tavallaan, ja käski pataljonamme päällikön kysyä meiltä suomeksi, mitä me arvelimme turkkilaisista eilisessä tappelussa.
Paljon huvitusta sillä aikaa oli minulla yhtähyvin siitä, että tulin tutuksi kaupungissa majailevan pataljonan päällikölle, majuri Sch:lle, joka oli hyvin vilkas, hauska mies. Saksalainen sukunimi sillä oli, magyarin kieltä se kauhean huonosti sotki, vaan magyaria se kuitenkin aina tahtoi puhua, vaikka häntä olisikin saksaksi puhuteltu. Ja kaikkein omituisin hänessä oli, että oli kovin kuuro.
Sen jälestä kutsui H. M. kaikki pataljonan upserit rintaman eteen, kiitellen heitä suuresti, sitten kääntyen miehistön puoleen, kiittäen ja lausuen: "nyt kuin olette tulleet koroitetuksi vanhan kaartin arvoon, niin palvelkaa yhtä uskollisesti, järkähtämättömästi isän-maatanne ja hallitsijaanne kuin tähänkin asti.
Meidänkin pataljonan miehiä sairastui siihen tämän tästäkin ja kuolikin eräs upseeri ja useampia sotamiehiä. Eräänä päivänä saimme käskyn muuttaa pois koko kuolon kartanosta, ei muuta kuin pillit pussiin ja mars.
Kaikki meidän pataljonan kaatuneet löydettiinkin onnellisesti, niin ett'ei tietämättömiin jäänyt ketään, vaikka kyllä monen miehen olivat kranaatit ja kuulat niin pahoin silponeet, ett'ei voinut tuntea kasvojen muodosta, vaikka oli oma numerokumppani. Täytyi siis hakea nimiä vaatteista.
Hän oli, niinkuin ennen olen jo huomauttanut, nimitetty läntisen armeijan ylipäälliköksi, johonka me suomalaisetkin kuuluimme. Ratsastettuaan meidän pataljonan kohdalle, pysäytti hän ratsunsa ja tervehti meitä venäjänkielellä, vaan sen jälestä puhui prikatimme komentajan kanssa ison aikaa ranskankielellä, jota me emme ymmärtäneet.
Vastaus kuuluu sivultaan ja takaansa: "Täällä ollaan herra kapteeni". "No", jatkoi kapteenimme, "kunhan on kymmenkunta hyvää rotevata Suomen poikaa, niin ryntäämme, kun se hetki tulee, tiheimpään turkkilaisjoukkoon". Ensimäisinä miehinä nähdään myös kunnianarvoinen överstimme Sundman, johtaen ampumaketjun yleisiä liikkeitä, niinkuin pataljonan nuoremman esiupserin tulee.
Eräänä päivänä kuoli vielä muun hyvän lisäksi 2:sen kaarti tarkk'ampuja pataljonan miehiltä vanha mahdottoman suuri kameli, joka oli kantanut aina heidän pussiansa Filippopolista asti. Sen ruumis oli iso ja painava, siis tarvittiin voimia sitä hautaan viedessä.