Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Hän varmaan kurkistelee Wittin kortteihin, sillä Witt häviää häviämistään. »Hyvästi, herra pastori! No, joko te nyt menette pois? Kellohan on vasta kaksitoista. Hyvästi rouva pastorska! Ja kiitoksia käymästänne! Menkää tunkion vieritse, niin ette lankea! Frits, vintiö, missä sinä nahjustelet? Tule lyhdyllä näyttämään tietä rouva pastorskalle! Missä se kelvoton poika taas on?
»Pitikin hänen päästä vapaaksi sotapalveluksesta!» valitti Swartin emäntä. »Minä olen neulottanut Kallelle seitsemän uutta paitaa ja uudet siniset housut», ruikutti Wittin emäntä. »Frits saa uuden takin, ja nyt pitää hänen lähteä Belgiaan, siihen kirottuun paikkaan!» »Kuules, tiedätkö missä se Belgia on?» »En, kukapa sen voi tietää?
Ensin tuli Wittin emäntä. »Herra jesta, kuinka sinä voit pudota puroon ja melkein hukkua siihen! Olethan sinä muutoin aina niin säännöllinen ihminen.» »Silta ai ai silta meni rikki», ruikutti Swartin emäntä. »Mitäs sellaisia puhut! Tyhmyyksiä! Puron yli vie leveä kivisilta, ja kuitenkin sinä putoot veteen!» Useita eukkoja astui nyt tupaan lausumaan ihmetystänsä, sääliänsä ja myös muistutuksiansa.
Ukko Wittin täytyi kestää kova ottelu vaimonsa kanssa, eikä hänelle käynyt paremmin kuin naapurillensakaan. »Eukkoni ei oikein tahdo taipua», sanoi Witt, »hän pelkää, että pojille voisi tapahtua jotain.» »Rauhoittukaa toki, naapurin emäntä!» sanoi ukko Swart. »Tulevathan pojat takaisin.
Mutta maatessaan oli hänellä tapa pitää suunsa auki, ja nyt juuri piti tapahtua, että ukko Swart jälleen kääntyi toiselle kyljelleen ja mitään huomaamatta soljahutti isonvarpaansa Wittin suuhun. Ukko Witt näki juuri unta sikareista, joissa ei oikein ollut ilmaa, vaikka ne hajahtelivat niin ihmeellisen ihanalle. Hän imi ja imi, mutta ei tahtonut saada sikaria palamaan.
"Rauhoittukaat vaan, naapurin emäntä", sanoi ukko Swart. "Tulevathan pojat takaisin. Mutta menkäät nyt minun eukkoni luo ja itkekäät sitten molemmat, minkä jaksatte, niin kaikki on hyvä". Ja Wittin emäntä meni. Kun hän tuli tupaan, istui Swartin emäntä kasvot esiliinalla peitettynä.
Nyt vankkurit kiitivät Wittin ja Swartin ohi. "Mitä hittoa teidän nyt on, lukkari", huusivat he hänelle, "hulluko te olette!" mutta lukkari piteli itseään kiinni vankkurien toisesta laidasta ja vastasi heikolla äänellä: "No, no ... ptruu, ptruu!" siinä kaikki.
Mutta pahempaa oli, että hän tuli pistäneeksi leveän, paksun nenänsä suoraan ystävänsä Wittin korvaan ja alkoi kuorsata siihen niin hirveästi, että olisi voinut luulla paholaisen puhaltavan pasuunallaan. Witt hyppäsi jäykkänä ja kauhistuneena ylös ja seisoi kuin salaman iskemänä lattialla, tuijotellen ympärilleen.
"Jos se nyt tuleekin vähän maksamaan, niin tahdon mielelläni uhrata sen hänen tähtensä. Ja eihän hän enään ole mikään lapsi, pääsihän hän viime vuonna arpomisessa vapaaksi asevelvollisuudesta. Ja mitäs hänelle voisi tapahtua, matkustaahan hän yhdessä Kalle Wittin kanssa?" "Kalle Wittin kanssa? Vai niin! Lammas pannaan siis toisen lampaan kaitsijaksi.
"No, sen sinä mahdat hyvin tietää, naapuri", arveli Swart. "Olithan sinä hänen komentonsa alla". Blücherin kuvapatsaan luota tultiin vanhan Fritsin luo, jota Witt aina salaa oli vihannut. Frits oli suututtanut häntä jo ennenkuin Witt oli syntynytkään, syystä että hän oli ottanut Wittin äidin-isän sotamieheksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät