Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Jos minun eukkoni siellä kotona», sanoi hän Wittin puoleen kääntyen, »ehdottomasti haluaisi istua pöydän alla, saisi hän minun puolestani olla siellä vaikka ylihuomiseen asti.» »Ei asia minuakaan osaltani lainkaan huolestuttaisi», sanoi Witt. No, yksi hyvä sana synnytti toisen, ja lopulta aviopuolisot rauhoittuivat. Kun pojat tulivat sisälle, vallitsi jälleen sopu ja rauha 'Hiljaisessa rauhassa'.
"Sinua vaivaa pyörrytys", sanoi Swart, "niin, olemmehan me jotenkin korkealla, mutta ei se haittaa, ensimmäinen kerta aina on pahin". Ukko Wittin pidellessä Swartin käsivarresta, rupesi musiikki äkkiä soimaan.
Antakaa anteeksi, rouva pastorska! Minä tulen itse saattamaan. Naapuri Bolt, ota sinä minun korttini; Wittin vuoro on tulla ulos!» Päivä sarastaa, idän taivaalla leveä, punertava juova ennustaa auringon nousua, ja pian se heittääkin ensimäiset säteensä ikkunasta sisälle.
'Menkää tanssihuoneustoon; siellä saatte istua miten kauan hyvänsä! 'Missä on semmoinen? kysyin minä. 'Tässä aivan lähellä, vasemmalla', sanoi hän. 'Minä saatan teidät sinne. Minä seurasin häntä. Voi, herra sotatuomari, minä en ole ollenkaan arka luonnoltani, mutta kun minä näin naapurini Wittin tanssivan korean naisen kanssa, jonka kanssa hän oleskeli koko ajan, olin minä lentää selälleni.
Mutta menkää nyt minun eukkoni luokse, haukkukaa siellä ukkonne pahanpäiväisiksi ja itkekää sitten molemmat minkä jaksatte, niin kaikki on lopulta hyvin.» Ja Wittin emäntä meni. Hänen tullessaan tupaan istui Swartin emäntä esiliinalla peitetyin kasvoin.
Nyt kiitivät vankkurit Wittin ja Swartin ohi. »Mikä lempo teihin nyt meni, lukkari», huusivat he hänelle, »hulluko te olette?» mutta lukkari oli tarrannut kiinni vankkurien toisesta laidasta ja vastasi heikkenevällä äänellä: »No, noh ... ptruu, ptruu!» siinä kaikki.
Jos minun eukkoni siellä kotona", sanoi hän kääntyen Wittin puoleen, "niin välttämättömästi tahtoisi istua pöydän alla, niin minä antaisin hänen istua ylihuomiseen asti, jos hänellä vaan olisi halua". "Ei se", sanoi siihen Witt, "minuakaan ensinkään huolettaisi". No, yksi hyvä sana synnytti toisen, ja vihdoin viimein masentui viha.
Mutta pahaksi onneksi tuli hän pistäneeksi leveän, paksun nenänsä suoraan Wittin korvaan ja kuorsasi niin siihen sisälle. Witt hypähti ylös kuin salaman iskemänä. Ja koska huone oli hänelle outo ja hän näki Kallen seisovan keskellä lattiaa paitasillaan viheriäisessä takissa, huusi hän: "Valkea on irti! Valkea on irti! Missäs minä olen?"
Täällä saivat hevoset vähän levähtää ja syödä, ja matkakumppalit tulivat kaikki veljiksi ja helliksi ystäviksi. Suurempaa yksimielisyyttä ei voinut vallita taivaassa, kuin Kalle Wepuppin omnibusvaunuissa. Niin lähenivät he Preussin rajaa. Ukko Wittin hampaat ja sääret tärisivät. Tuskissaan tarttui hän Swartin käsivarteen. "No, naapuri Witt, mitä sinä pelkäät?
Frits ja Swart hypähtivät kohta ylös sängyistään kuin pistoleista ammuttuina, tarttuivat Wittin käsivarteen ja huusivat: "Naapuri Witt! Mikä teidän on? Menkäät rauhassa maata jälleen, olemmehan me matkalla Belgiaan!" Vihdoin Witt rauhoittui jälleen ja meni maata.
Päivän Sana
Muut Etsivät