Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Synkkyys majurin silmistä oli vaihtunut miltei avonaisuudeksi ja hyväntahtoisuudeksi, ja hän vastasi leppyisästi: olette puhunut paljon, jota en voi ruotsalaisena upseerina hyväksyä, mutta se ei estä minua Wittin jälkeläisenä myöntämästä, että olette oikeassa. Suomessa tuo kuitenkaan ei menesty.
Sen minä sanon sinulle, Frits, että hän oli kaunis kuin prinsessa. No, minä menen hänen luokseen ja sanon: 'Tahdotteko tehdä minulle sen kunnian, että annatte minulle pienen naukun? No, minä tyhjennän lasin, saan toisen sijaan, ja vieläpä kolmannenkin, ja silloin mieleni käy niin kummalliseksi. Minä menen tarjoilupöydän luokse ja suikkaan hänelle suuta, kylläs tunnet Kalle Wittin!
Frits astui tupaan niin iloisella mielin. Hän ja Dorotea olivat nyt tehneet sopimuksensa, hän oli niin iloinen, niin onnellinen. Kun Swartin emäntä näki hänen tulevan ovesta sanoi hän: "Sinä hymyilet, poikaseni, sinun pitäisi ennemmin itkeä. Jospa vaan tietäisit mitä on tapahtunut". "Niin", lisäsi Wittin emäntä, "tässä on kysymyksessä kauheita asioita".
Ja Swart, minun vanha naapurini, vakuutti minulle samaa, niin että minä vanha pöllö menin ansaan ja uskoin heidän sanansa tosiksi. Tässä voi ihminen aivan menehtyä!» Wittin pää painui alas rinnalle, ja hän muistutti nyt suuresti vanhaa, sateessa kastunutta kanaa. »Hyvät ihmiset, mitä minun on tehtävä?» Juna pysähtyi, Witt meni ulos ja meni erään kirjavakauluksisen miehen luo, joka seisoi lähellä.
Ja kaikki seisoivat siinä ukko Wittin ympärillä voimatta kyllin ihailla housuja. "Niin, ukko Swart", sanoi basunitorven soittaja, "näiden housujen laita on sama kuin minun torvenikin, milloin on se lyhyt, milloin pitkä". "Ja näissä sinä voit käydä vaikka missä", sanoi Swart. "Tässä kaupassa et sinä ole tullut petetyksi, minä soisin että housut olisivat minun".
Auringon paistetta ja onnea. Vihdoin avasi hän silmänsä, ja Dorotea hyöri ja pyöri hänen ympärillään, lämmitti kiviastioita pantavaksi sairaan jalkain alle sekä keitti kamomilliteetä hänelle. Huhu siitä, että Swartin emäntä oli pudonnut puroon, oli salaman nopeudella levinnyt ympäri kylän, ja kaikki kylän naiset tulivat katsomaan oliko huhu tosi. Ensimmäinen joka tuli, oli Wittin emäntä.
»No, sen tietänet sinä hyvin, naapuri», arveli Swart. »Olithan sinä hänen komennettavanaan.» Blücherin patsaan luota tultiin vanhan Fritsin luo, jota Witt aina oli salaa vihannut. Tämä viha sai aiheensa jo paljon ennen Wittin syntymää. Frits oli nimittäin ottanut Wittin äidinisän sotamieheksi. Kuningas Fredrik II.
Ah, herra sotatuomari, minä en ensinkään ole arka luonnoltani; mutta kun minä näin naapurini Wittin tanssissa kauniin naisen kanssa, jonka seurassa hän oleskeli koko ajan, olin minä kaatua selälleni. Minä en tahtonut uskoa omia silmiäni. Niin, herra sotatuomari, minä tulin kovin noloksi. Vihdoin minä huusin: "'Witt, riivaako piru sinua vielä vanhoina päivinäsi!
»Sinua vaivaa pyörrytys», sanoi Swart. »Niin, olemmehan me jotenkin korkealla, mutta vähät siitä! Ensimäinen kerta aina pahin.» Ukko Wittin nojautuessa Swartin käsivarteen alkoi musiikki äkkiä soida.
"No, etkö sinä häntä tunne? Se on pitäjävoudin Karolina!" Heidän jälestään tuli Kalle Witt pastorin Lovisan kanssa. "Kas vaan hänen viheriäistä takkiaan!" "Niin, naapuri, hän on aivan tikan näköinen, jolta on revitty häntä pois". Nyt tulivat Swart Wittin emännän ja Witt Swartin emännän kanssa. "Katsos vaan eukkoa, kuinka keveä hän on! On siinä hyvä työ hänen tansittamisessaan".
Päivän Sana
Muut Etsivät