United States or Antigua and Barbuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Koittavi mullekin Autuuden aamu, Jolloin jo huoletkin Heittää ma saan: Ver' kun ei juokse, Itse oon haahmu, Ylkäni luokse Riennänkin vaan. Jos olisin Wainämöinen. Jos Wäinämöinen olisin, Ja lauluvoiman saisin, Näin mahtavaks jos tulisin, Ma kaiken parantaisin. Kas silloin kurjan maammekin Ma Edeniksi loisin, Ja mieltä myöten kullekin Vaan tapahtuvan soisin.
Tottapa hän, vahva nuorukainen, on siinä asiassa voittava vanhuksen: »Kun ei lie minulla mieltä, Kysyn mieltä miekaltani. Oi sie vanha Wäinämöinen, Lähe miekan mittelöhön!»
Tuli veljekset vesiltä, Emon lapset lainehilta; Kielti vanha Wäinämöinen, Epäsi suvannon sulho, Kielti kolmesta pahasta: Yksin öillä kulkemasta, Humalassa huutamasta, Maantiellä makoamasta, Syänyöllä soutamasta. Vaan ei kiellyt Wäinämöinen, Evännyt suvannon sulho, Hukkuvata huutamasta, Kuollutta makoamasta.
Samoin saapi Wäinämöinen hänet kohta uskomaan, että valekuu ja valepäivä kuusen latvassa ovat oikeat taivaan valot. Kaikessa arkipäiväisyydessänsä hänellä oli kuitenkin hiukkanen lystikästä humoria.
Oli veljekset vesillä, Emon lapset lainehilla; Kielti vanha Wäinämöinen, Epäsi suvannon sulho, Kielti kolmesta pahasta: Suolimasta siian suolta, Hauin vuolta vuolimasta, Syömästä kalankutuja. Noin se virkkoi Wäinämöinen, Ennensyntynyt pakasi, Nuoremmalle veiollensa: "Ei sinun pitäisi syöä, Ei sinun, ei muienkana, Siian suolta, hauin vuolta, Ahvenen alaista puolta, Kuujasen kutumätiä."
Vaaran suuruuden täydesti arvaten, kehoittaa nyt Wäinämöinen kumppaleitansa: »Soua, seppo Ilmarinen, Soua, lieto Lemminkäinen, Soutakatte, kansa kaikki, Jotta juoksisi venonen, Pursi eestä ennättäisi!»
Sampo-retkellään asetti Wäinämöinen ensiksi vaan tavallisia ihmislapsia airoille, niistäkin aluksi heikommat, sitten väkevämmät: Pani vanhat soutamahan, Nuoret päältä katsomahan; Vanhat souti, päät vapisi, Eipä matka eistykänä. Pani neiot soutamahan, Sulhot ilman istumahan; Neiot souti, sormet notkui, Eipä matka eistykänä.
Wäinämöinen koettaa, Tekee nämä työt äkäiset. Vielä sitten kivestä hän kiskoo Tuohta, jäästä ai'aksia viskoo. Mutta neito lausuu: "Venhe veistä Kehrävarren palaisista, työnnä Kättä käyttämättä kappaleista Tehty veno vesille, niin myönnän Tahtosi." Taas koettaa Väinö e'istä Tekoansa Ukko ei, ei myönnä Lempo tahtoansa kirves sattui Polveen siten tämä koetus loppui.
Wäinämöinen ylimalkaan on runottaren lemmikki, tehdään hänestä kosioretkillä nähtävästi sangen usein pientä pilaa. Sama on myös Lemminkäisen laita, kun hän, ajattelemattomasti, hurjasti kulkien, ajaa rekensä kumoon ja joutuu Saaren naisten nauruksi, taikka kun hän Pohjolan retkellä, suurta haukea tavoittaessaan, putoo mereen ja vedetään tukastansa ylös.
Nyt näytti sopu Kalevalan ja Pohjolan välillä olevan vahvistettu. Vanhemmat, vakavat miehet, Wäinämöinen ja Ilmarinen, eivät vielä tähän saakka olleetkaan riitauneet Pohjolaisten kanssa, vaikka Louhelta paljon hänen sanansa syömistä olivat saaneet kärsiä.