United States or Svalbard and Jan Mayen ? Vote for the TOP Country of the Week !
Laamanni, jätti heti työnsä ja meni hellästi häntä vastaan, asetti hänet istumaan viereensä sohvaan, kiersi toisen käsivartensa hänen ympärillensä, toisella pitäen häntä kädestä ja katseli häntä tutkivasti lausuen: «Tahdotko minulta mitään lapseni? Voinko tehdä mitään hyväksesi? Sano se minulle, sano!» Noin rohkaistuna kertoi Eeva isällensä sielunsa tilan.
Voinko toivoa että me tulemme tapaamaan toisiamme, ei milloinkaan enää erotaksemme ei milloinkaan?" Kenelmin ääni vapisi hänen puhuessansa ja kyyneleet nousivat hänen silmiinsä. Selittämätön, outo, kummallinen alakuloisuuden tunne valtasi hänen sydämensä, niinkuin jonkun mustasiipisen linnun varjo kiitää tyvenen virran yli.
Mutta älä puhu siitä, jottei pappi saisi vihiä asiasta; emme uskalla viedä viulua mukaan kirkkomatkalle. En tiedä voinko tulla, sanoi Torger, sillä viulussani ei ole kuin mitättömät kielet. Saat viedä terveisiä ja kiittää, sanoi Kari. Hän kyllä tulee, sillä minä hankin hänelle uudet kielet tänä iltana. Illan tullen meni Kari kauppamiehelle ja lunasti kielet.
"Voitko aavistaa mitä se merkitsi?" "Voinko minä aavistaa!" huudahti Chilon. Hän kumarsi jäähyväisten merkiksi ja lausui: "Suokoon teille Fortuna runsaat lahjansa, jalot herrat!" "Käske antaa itsellesi viitta!" huusi Petronius hänen jälkeensä. "Ulysses kiittää sinua Thersiteen puolesta," vastasi kreikkalainen. Hän kumarsi vielä kerran ja läksi.
Sydämeni on niin kipeä ja teillä olen usein huomannut lääkkeitä. Niin, sydämen lääkkeitä. Istukaa, neitiseni! Näytätte niin kalpealta, puhutteli apulainen. Todellakin pitäisi papilla oleman tuollaisia nytteitä, varaseipäitä horjuville sydämille. Mutta voinko teitäkin tukea, tarvitsetteko tekin sellaista? Olettehan kokeneempi kuin minä. Oi, kuunnelkaa, pastori, ennenkuin puhutte!
Jospa tietäisit kuinka minä olen koettanut! Voi, mikä se onkaan minussa tuo sanomaton, tuo repivä, tuo kaikki unohtava, kaikki tallaava, etten minä enää voi siitä irtautua! Se on se, mikä on sama kaikissa ihmisissä, sanoi äiti. Mutta miksi se siis pitää olla päätetty asia, vaikka ei ole ratkaistu voinko minä vai en? Sinä et ajattele voiko myöskin Georg.
«Oi, minä laitan kuntoon vanhan harsoleninkini; katsos, minä pidätän vaan itselleni vähäisen rahoja sen nauhoja varten. Sillä tavalla se kyllä kelpaa ja samapa se minkä näköinen minä olen. Ole sinä vaan tyytyväinen, Saara, ja tee niin kuin pyydän.» «Mutta voinko? En, Petrea, se koskee minuun! Sekin vähä on sinun kaikkesi!... Eikä se sittenkään riitä...!» «Oi, kyllä, anna sen riittää, anna.
Lappalainen hämmästyy kuullessaan omaa kieltänsä puhuttavan, pysähtyy ja katselee ympärillensä. Kuultuaan saman kehoituksen toistamiseen hän astuu etehiseen. Laila avaa hänelle oven ja ukko astuu huoneesen. "Jaampa!" huudahti Laila, "Jumalan nimessä, onhan se Jaampa, voinko uskoa silmiäni, oletko sinä todellakin vanha Jaampa?"
Horjahdin, se on totta, mutta olinhan valmis vaikka kahleilla sovittamaan hetken hairahdusta. Kosmin. Olet ollut orja, mutta, kiitos Luojan, sinulla ei ole orjan mieli! Tule pojakseni! Andrei. Isäni! Ja sinä, Roponen! Voinko sinulta toivoa anteeksi saavani? Roponen. Vielä enemmän! Paraan aarteeni maailmassa, tyttäreni! Olkoon hän sovinnon merkki teidän ja meidän välillämme! Kaikki.
Minä olisin pitänyt huolta sinusta, Henrik, toisella lailla, jos en olisi luullut että sinulla jo on sijasi... Erehdynkö? Voinko jättää tämän kartanon sinun haltuusi siksi että Ellen antaa sulle luvan samalla hoitaa itseänsä ... kuinka on laitanne, lapset, teidän keskinäinen välinne? Hän haparoi heidän käsiänsä ja koetti suurella vaivalla nousta katselemaan heitä.