Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Hääpäivä pyhäinen vihdoinkin nyt likeni askarein kiireisin. Jo olut kannuissa kuohueli ja kunniavahtina odotteli jo koivut edessä rappujen. Kanat lihavimmat kirvehen ja pölkyn välissä henkensä heitti, Jo lehvät permantoja peitti ja ruusunlehdet, sisaret he kirkkomatkalle pukenehet oli rattaat harsoilla, joita ennen oli käyttäneet kartanon morsiamet aina puolen vuosisadan mennen.
Mutta älä puhu siitä, jottei pappi saisi vihiä asiasta; emme uskalla viedä viulua mukaan kirkkomatkalle. En tiedä voinko tulla, sanoi Torger, sillä viulussani ei ole kuin mitättömät kielet. Saat viedä terveisiä ja kiittää, sanoi Kari. Hän kyllä tulee, sillä minä hankin hänelle uudet kielet tänä iltana. Illan tullen meni Kari kauppamiehelle ja lunasti kielet.
Ainoastaan ukko oli vielä kotona kun heräsin, mutta pian hänkin suoriutui kirkkomatkalle, ja niin sain minä jäädä Loviisan kanssa kotimieheksi. Hupaisesti kuluikin meiltä päivä, puhellessa milloin mistäkin.
Ne ilmestyivät sille kuin loihdittuina; saarista ja luodoista pistivät ne esiin etukeulojansa, ja kaikilla oli hartaita ihmisiä laitojensa turvissa. Pitkiin aikoihin ei tuo pieni kirkko ollut nähnyt niin paljon väkeä koossa kuin tänä sunnuntaina. Mikä siihen oli syynä? Eräässä veneessä oli vieras, joka uteliaisuudesta oli tullut mukaan kirkkomatkalle.
Daniel, jolla oli yllään juhlapuku, pitkä takki, paidan kaulus, kaulaliina koruneuloineen ja paras valetukkansa, vaaleanruskea ja virttynyt sekin, vaikk'ei niin koinsyömä kuin arkitukka, oli toveriksi kirkkomatkalle hankkinut itselleen laudanläjääjä Johansonin, keskikokoisen, tanakan miehen, jolla oli poskiparta, ahavoittuneet kasvot, jotka muistuttivat rantalaivuria, ja vaaleansiniset, ankarat silmät, joiden katsetta ei ollut hyvä kohdata, kun laudanläjääjä oli pahalla tuulella, tahi oli juonut liiaksi.
Niinikään oli hänen nyt tapa joka sunnuntai-aamu hoputtaa emäntäänsä valmistautumaan kirkkomatkalle. Kirkossa istui hän penkissään järkähtämättä saarnastuoliin katsellen ja tarkasti papin sanoja kuunnellen tai virsikirjastaan lukien.
Lapsena hän seisoi ovella ja kuunteli niitä, kirkkoväen tuolla tiellä hiljaisesti ohi kulkiessa; isä valmistautui myös kirkkomatkalle, mutta hän itse oli vielä liian pieni. Hän yhdisti silloin monet mielenkuvat tuohon raskaasen, voimakkaasen ääneen. Sitä kuunnellessa hänen mieleensä aina juohtui: puhtaat, uudet vaatteet, juhlapukuiset naiset, harjatut hevoset uusine ajokaluinensa.
Päivän Sana
Muut Etsivät