United States or Italy ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minua petetään joka puolelta; voinko teihin luottaa? Oh, rouva, virkkoi nuori vaimo langeten polvilleen: sieluni kautta, minä olen valmis kuolemaan Teidän Majesteettinne tähden! Tämä huudahdus lähti sydämmen syvimmästä pohjasta, eikä siinä, samoinkuin ensimäisessäkään, ollut mitään epäilemistä.
Minä olen aina vaan ajatellut tunteitani, nyt kuulin, että ne voivat himoiksi muuttua. Niin. Hän on viattomat tunteeni turmellut, minullakin on himoja. Mutta vielä ei ole myöhäistä palata! Jumala sen ties! Rintani tuntuu niin kummalliselta, voimani olen tässä taistelussa menettänyt. Voinko niitä enää takaisin saada? Miss' on hän ? Mutta viipyköön. Jääköön vaikka ijäkseen sinne.
Voinko minä sille mitään, että noilla kaikilla on niin kova halu päästä Sillankorvan isännäksi!... No, tietäähän tuon!... pitäjän suurimpaan ja parhaimpaan taloon. Enkä minä kuitenkaan voi ottaa heistä kuin yhden ainoan. No, ottaisit sitte jo viimeinkin jonkun!... ennen kuin liiaksi joudut ihmisten suuhun. Puhukoot, mitä puhuvat!... Minä en niistä välitä... Niin, sinä!... mutta Johanna!
Tuolla tulevat uudet, minun kutsumani, tämän sepittämäni ilveilyn näyttelijät. Roistoväki saa nyt maksaa kulungit särjetyistä ruuduistani. Mutta minä pesen käteni. Voinko minä estää rakuunoita murhaamasta vapautta? Minähän olen sitä puolustanut. Sana, jonka Bertelsköld oli salaa lähettänyt ylipäällikölle, oli sattunut kuulevaan korvaan.
Mene pois, sillä muutoin en takaa, voinko hillitä itseäni!" "Sinä erehdyt, Antti; minä kadun..." "Mene jo, Yrjö, tahi armahtakoon Jumala sekä sinua että minua." Yrjö otti pari askelta oveen päin; vapisevalla äänellä kysyi hän: "Tahdotko kelloa, niin saat sen?" "Mene, Yrjö!" kiljasi toinen, ja Yrjö kiiruhti ulos. Vaan Yrjölle oli käynyt näin.
"Puolen tunnin perästä", sanoi hän, "lähden minä Narrabeen, myyntipaikkaamme. Voinko ottaa teidän kirjeitänne mukaani postiin? tahi voinko muussa suhteessa ajaa asioitanne kaupungissa?" Minä kiitin häntä, enkä suostunut kumpaankaan ehdoitukseen. Hän kumarsi vielä kohteliaasti ja palasi asuinhuoneesen. Minä seurasin koneellisesti sitä suuntaa, jonne Silas oli käynyt.
Kaikk' olkoon sovittu, jos olla voi! On keihäs moinen, kertoo runoniekat, mi iskemänsä haavan parantaa voi kosketuksell' ystävällisellä. On ihmiskielelle se voima suotu; en vihoin tahdo sitä vastustaa. ANTONIO. Sua kiitän, toivoin, että ystävänä mua kohta koetella haluat ja tahtoani, sulle altista. Sua voinko, kuten soisin, hyödyttää? TASSO. Sa tarjoot, mitä toivoa vain voin.
Puhukaa vapaasti, armollinen rouva! Minun edessäni ei teidän tarvitse onnettomuuttanne hävetä. Voinko jotenkin teitä palvella? Hyvä herra majuri v. Surkuttelen teitä, armollinen rouva! Miten voisin teitä palvella? Tiedätte, että puolisonne oli ystäväni; ystäväni, sanon; olen aina säästellen käyttänyt tätä nimitystä.
Hän katsoi häneen kauvan, otti askeleen eteen päin ja heittäytyi voimattomana vieressään olevalle sohvalle. Minä olen niin sanomattoman onneton, hän huudahti. Minä tiedän sen, eikä se ole ihmekään, vastasi Rikberg kunnioitusta osottavin ilmein, ja jatkoi: voinko teitä jollakin tavoin palvella? Tekisin sen mitä mieluimmin. En tiedä nyt mitään.