Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. lokakuuta 2025
Ei, kyllä se menee ohitse ... kun pääsen kotiin. Kyllä se menee ohitse toisti Agneskin. Antti ei enää vastustanut. Hän laski rantaan ja saattoi minut ylös laivalle. Voinko nyt olla levollinen? hän kysyi, kun oli saanut minulle mukavan istuinpaikan. Voit. Minä vältin katsoa häneen, en vastannut hänen käden puristustaan, enkä jäähyväisiään. Emme mekään enää kauvan viivy, hän vakuutti viimeiseksi.
"Voinko?" kysyi Aino, katsahtaen häneen hämmästyksissään. "Voitte kyllä, jos vaan tahdotte", vastasi ylioppilas. "Tuolla rannalla, tiedättekö, on vanha jättiläishauta. Sinne on Angantyr veljineen haudattuna.
Voinko minä sanoa, että hän koskaan kävi toisenlaiseksi, kun minun muistini palauttaa hänet näin vaan eloon, ja uskollisempana hänen armaasen nuoruuteensa, kuin minä olen ollut taikka mikään ihminen koskaan on, yhä pitää kiinni siitä, mitä se silloin talletti?
Elä häpeä minua, vaikk'en ole oppinut, enkä mikään lady. Rakastan teitä kaikkia ja pyydän ainoastaan että rakastatte minua vähän, semmoisena kuin olen." "Maggie, Maggie", sanoi Stefan syleillen minua, "nyt vasta tunnen sinun oikein! Voinko koskaan antaa itselleni anteeksi?" En ole kysynyt onko hän antanut itselleen anteeksi, mutta jo kauan on hän ollut onnellisen ja nöyrän näköinen.
Sinun ei olisi tarvinnut, oi Steerforth, sanoa, kun viimein puhuimme yhdessä tuona hetkenä, jota niin vähän luulin erohetkeksemme sinun ei olisi tarvinnut sanoa: "muista, mimmoinen parhaimpana olin!" Minä olin tehnyt niin aina; ja voinko minä nyt muuttua, tätä näkyä katsellessani!
»Voinko luottaa siihen, että hoidatte jaloa eläintäni?« sanoi hän. »Niinkuin itseenne, sennor,« vastasi sotamies. »Hevonen aina ennen ratsastajaa, se on niinkuin olla pitää.« Henry pisti lansieerin kouraan jotain, joka piti olla hänelle lisäkehoitukseksi ja astui taloon. Eversti ja don Juliano riensivät häntä vastaan. »Te tuotte mukananne epäilemättä huonoja uutisia,« kysyi maatilanomistaja.
Mutta kun se nyt kerran oli tehty, jatkoi hän puolustelevasti: Katketkoot kaikki taljat ja touvit, jos olen tehnyt muuta kuin mitä kuka kunniallinen mies hyvänsä olisi minun sijassani tehnyt. Olen korjannut talteen kalun, joka oli jaloissani, enkä sen vuoksi suinkaan ole ottanut pestiä mustalta kapteenilta. Voinko minä sille mitään, että siitä alkaen asiani ovat hyvin menestyneet?
Voinko katsella Tanskaan päin tästä salista? Voitte, tuosta ikkunasta. Tuolla etelässä päin on Tanska. Ja onko se kaukana täältä? Kauempana kuin sataisen peninkulmaa? Paljon kauempana. Meri on Tanskan ja Teidän välillä. Meri? Aatoksella on haukan siivet. Meri ei sitä estä. Jos voisin uhrata siihen kaksi päivää tai ainoastaan yhden niin olisi hän minun vallassani, kuten kaikki muutkin.
"Voinko sinua jollakin lailla auttaa?" kysyi Liv. "Et, kyllä se pian on ohitse. Se on semmoista, mitä talvi tuo mukanansa". Eräänä iltana luki Liv ääneen Raamattua. Se oli Matheuksen evankeliumin 18 luku. Aslak istui tapansa mukaan nurkassa, kasvot käsiin kätkettyinä. Hän ei tahtonut kuulla.
Iirille en mene; sinne hän kyllä tulee sukulaistensa luo. Mutta kykenenkö lähtemään minnekään? Voinko olla häntä näkemättä? Pyhäinpäivään on vielä monta viikkoa, sittepä nähdään »
Päivän Sana
Muut Etsivät