Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. lokakuuta 2025
Tuo päreä Päivän poika, pani sormet soittamahan, laaja laikkui Väinön laulu, virsi Auringon virisi; kuni soitti Päivän poika, sini sankarit heräsi, loimusi väkevä loihtu, kummut kuolleiden kumisi.
Sepä oli todella tärisevä virsi, jommoista en sitä ennen ollut kuullut. Minä kuihkasin äitini korvaan hiljaa: Kuka tuo on, joka taululle numeroita asetteli ja ensiksi veisaamaan rupesi? Se on lukkari, sanoi äitini. Lukkari! ajattelin minä, hänpä siis onkin kirkon etevin, sillä hän panee koko toimituksen alkuun.
Siellä olivat jo kaikki kokoontuneet aamurukoukseen, jonka perheen isä itse toimitti, ja jonka edellä ja jälkeen veisattiin virsi, mihin kaikki yhtyivät. Ketään ei kreivin tulo näyttänyt häiritsevän.
Hän soitti minulle silloin vielä kerran tuon kauniin, iloisen, lempeä uhkuvan sävelmän, jonka hän kahdenkymmenen vanhana oli säveltänyt, ja joka minusta niin erinomaisesti oli sopinut meille, Susannalle ja minulle, mutta sitä seurasi toinenkin, ihmeellisen liikuttava ja surunvoittoinen, mutta samalla lohdutusta laulava kuin virsi.
Kiitosvirret veisasivat Ensin lahjain antajalle Luojalle laupiahalle Emännille, isännille, Liittivät sen lisäksi, Kiitoslaulut laatelivat. Vielä laulun loppupäähän Pyytäjälle parahalle Viriteltiin pulska virsi. Siis kiitos sulle suuri luoja Lahjojen antaja armas, Ravinnosta rauhaisasta. Herttaisista herkkupaloista!
"Rippikoulun aikana kiittivät papit ja muut minua hyväksi lukijaksi, mutta eihän tuota ole sitten paljon joutanut ... luulen kuitenkin osaavani mitä sitten?" sanoi Tiina. "Luepa nyt virsi yhdeksänkymmentä", kehoitti kapteeni, ojentaen kirjan Tiinalle. Tiina selaili kirjaa puolelta ja toiselta, mutta nimitettyä virttä ei vaan löytynyt.
"Kiittäkäämme Herraa!" lausui juhlallisesti Matti sillä tässä ei ollut pappia eikä lukkaria niin sanomassa ja hiljaisina panivat kaikki kätensä ristiin ja kumarsivat. Se oli kiitos. Ja sen jälkeen alotti Matti ruokavirren, johon toisetkin vähitellen yhtyivät. Kuin ruumis on saanut riemull' hänen tarpeens' ja kylläns', oli muistaakseni virsi, joka siellä veisattiin.
Ja ruutujen takana talvinen maa niin vienosti hämärtäypi.... Lumikukkaset kasvavat akkunaan, tarun haltia tanhuita käypi.... Sano, mummo, miks silmäsi välke on lauha kuin lapsosen? Usein laskevan päivän rusko on nousevan kaltainen. Sano, mummo, miks äänesi helke niin lämpöisen läheltä soi? Usein muiston ja toivon virsi yht' armaasti soida voi.
Kun virsi oli veisattu, menimme joen rantaan, jossa tuulluttelimme surevaa mieltämme, enkä vihdoin itsekään enään oikein tietänyt, mitä surinkaan; mutta silloin kuin jotakin surullista muistin, oli se Loviisan kyynelten tähden. Vihdoin vaipui sekin päivä ajan virtaan. Odottamaton harmi.
Virsi oli tauonnut. Tuo oli minulle tuttu virsi, kuulin sitä usein lapsuudessani veisattavan. Sitä sanotaan meillä Haakmanni-vainaan virreksi. Meillä oli pappi sen niminen, joka sitä usein veisasi ja veisuutti. Se oli isäni. Oletteko te Haakmanni-vainaan poika? Antti poikako? Iloisen hämmästyksen hyrähdys kävi läpi tuvan miehestä mieheen.
Päivän Sana
Muut Etsivät