Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. lokakuuta 2025
Isäni oli joskus puhunut, miten Kreeta väliin rupesi laulamaan "omiansa", semmoisia hyräilyjä, joita ei ollut virsi- eikä muissa kirjoissa. Sellaista hyräilyä piti hän nytkin; Matti siitä ei näkynyt paljoa piittaavan, enkä minäkään sitä osannut juuri minään pitää.
Mutta näkyypä tuo vanhus vielä saaneen aikaan uusiakin runotuotteita, niinkuin näissä vihkosissa osottavat sellaiset kuin esim. kaunis virsi »Kuolemattomuus», eläinsuojelusta tarkottavat runot »Jäniksen valitus syksyllä», »Hewoisen huokaus Luojalle», »Kannustajat» ynnä joku muu.
Veisaavi nuori, veisaavi vanha, Kuultelee hartaast laps; Sionin juhlasta veisunsa kaikuu, Ihmeestä suurimmast, Sankarista seimessä Bethlehemin kaupungis, Ja silmissä kyynele loistaa Kuultelevalla lapsel. Heikenee vihdoin valkean loiste, Virsi myös vaikenee,
Se virsi oli vasta hiljakkoin tullut tutuksi niillä seuduin, ja hän tiesi äitinsä siitä paljon pitävän; mutta hän ei koskaan ennen ollut paljon sitä ajatellut. "Ken Luojaansa vain luottaa, Sen toimet siunataan; Häll' avun Herra tuottaa Ja onnen päällä maan. Ei auta itku meitä. Ei huolten voihkaus; Sill' yksin taivon teitä Vain saapuu siunaus".
Hän oli orpo. Iso-äiti, joka tunsi monta terveellistä yrttiä ja oli monta sairasta niillä parantanut, oli hänet metsäntöllissä kasvattanut. Iso-äiti sitten poltettu roviolla. Sanottu, että hänen sielunsa oli mennyt helvettiin. Tyttö oppinut häneltä vanhan, kauniin laulun, josta iso-äiti oli sanonut, että se oli virsi vierailta kaukomailta, missä ihmiset vielä voivat olla hulluja rakkaudesta.
Tuo on virsi veljesvirsi, kuultu Suomen hongikoissa, alta kasvon Kaikkivallan, pyhän päältä päiväkummun.
Tieto on viluinen vieras, kamalampi kaiken tieto, tieto tyhjyyden kamalin. Tullen lapseksi takaisin, saanen auvon, saanen armon." Toinen työn virsi tohisi aivoista avartuneista: "Putoovat elämän puusta hedelmät hyvän ja pahan, meill' on valta vain valita. Ei kysytty minulta, miksi tänne synnyin, täältä lähden, siksi en kysy sinulta, mitä mietin, suuri Luoja.
Näkyipä sotamiesosastokin liikkuvan yhteistä yhtymäpaikkaa kohden; heidät tunsi auringonpaisteessa välkähtelevästä aserivistä. Laaksosta kajahteleva virsi päätti jumalanpalveluksen, jolla käräjät lain ja yleisen tavan mukaan aloitettiin.
Rovasti tuli portissa heitä vastaan, mutta ei ollut kuulevinaan, meni pois kupeelleen katsomatta, allapäin, eteensä tuijottaen, alakuloisena. Samassa kajahti virsi pihalta: Jumala ompi linnamme, varustus vahva aivan, Hän aseemme on, kilpemme, ajalla vaaran, vaivan. Turha on oma voimamme, ei voi se meitä auttaa, mut pimeyden vallat me voitamme Herran kautta.
Hän kääntyy sitä salatakseen syrjin yleisöön, on katsovinaan kukkia patsaan juuressa. Se oli ihmeen kaunis virsi... Helähtää taas uusi sävel. Maammelaulu, päät paljastuvat uudelleen. Järjestyksenvalvojan käsi lentää lakkiin kunniaa tehden. Mutta yht'äkkiä hän säpsähtää, laskee alas kätensä, nostaa sen puoleksi, laskee taas eikä näy tietävän, mitä tekisi.
Päivän Sana
Muut Etsivät