Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. lokakuuta 2025
Kauvan ei viipynytkään, ennenkun Helmi tuli. "Onko nyt vähän parempi, setä?" kysyi Helmi hymyillen huoneesen tultuansa, juoksahtaen samassa kapteenin luo. "On parempi ja pahempi, lapsi. Tuntoni on niin kovin rauhaton; semmoinen ei se ole ennen koskaan ollut. Lue vielä se virsi, jonka illalla luit", pyyteli kapteeni lapsen tavalla. "Aivan mielelläni, setä", sanoi Helmi.
Yhdessä muutamme silloin tämän tunnustuksen virreksi, kiitos- ja riemuvirreksi, sinä ja sinun omaisesi ja minä ja minun omaiseni, ja siitä tulee virsi, jota kaikki pyhät enkelit ilolla kuuntelevat.
Ja kun virsi humisi kirkon holveissa varsinkin jos laulettiin muutamia erityisiä lauluja, jotka Sven osasi ulkoa ja jotka olivat hänen mielivirsiään, silloin istui hän hiljaa ja totisena ja hartaus loisti kasvoista.
Perästäpäin, kun olin sen lukenut, ihmettelin suuresti, minkä vuoksi juuri tämä meillä usein käytetty virsi sattui eteeni kylässäkin ja tuli mieleeni, että varmaankin oli Vierimällä samaa virttä sinä päivänä veisattu ja sen vuoksi kirja jäänyt höllemmälle siltä paikalta, niin että se itseksensä aukeni. Isäntä oli suurimmalla mielihyvällä kuunnellut lukutaitoani, sen huomasin hänen silmistänsäkin.
Ensimäinen virsi oli jo veisattu, kun Susanna äitinsä seurassa tuli kirkkoon, täysikasvuisten tapaan puettuna mustaan silkkihameeseen, kaulassa ja käsivarsilla pitsit ja rinnalla kultakoriste. Hän jäi istumaan papinpenkkiin äitinsä viereen, kunnes vaikuttava saarna oli lopussa.
Seitsemään kertaan luin virsi- ja evankeljumi-kirjan viitenäkin vuonna pyhäinpäivästä kynttilään; ja Pyhän Raamatun luin ennen rippikoulun käyntiä, en tiedä kuinka moneen kertaan. Kirkkoveisuja ostin tukuttain kaupungista, aarnakan luin tarkasti moneen kertaan, sainpa unilukkarilta Kristityn vaelluksenkin, jonka ahmimalla luin.
Oi vieri, vieri taivaan virsi soma! Mun tihkuu kyynel, jälleen oon maan oma. OPETUSLASTEN K
"Niin kun tämä Kotonen sanoo, jotta pitäisi kirkossa veisatessa aina laulaa paljaita alaääniä... Niin jotta kävisikö se laatuun?" selitti ukko Ikonen. "Eihän se miten kävisi... Siinä menisi virsi sekaisin", hölmistyi Petteri moisesta asiasta. Lukkari yhtyi häneen ja lisäsi: "Juu ... juu ... juu ... juu!
Isä, veisataan virsi, sanoi hän hetken kuluttua. Veisataan vaan.... Ottakaa tuo laulukirja tuosta. Isä kurotti ikkunalta Helgan laulukirjan ja antoi sen hänelle. Kyllä minä luulen, että äitikin katuu, kun kuulee, puhui Söderling.
Tätä tämmöistä ei hän ollut koskaan nähnyt, mutta samalla se oli kuin joskus ennen elettyä. Ihmiset, vuori, kivet, erämaa ja järvet ja hän itse sulivat hänelle puolittain todelliseksi, puolittain satumaiseksi nykyisyydeksi, niinkuin juhannusiltana kokkomäellä. Oli hetken aikaa hiljaista sen jälkeen kun virsi oli vaiennut. Kuului vain joku rykäisy, joku huokaisu, ylhäältä ilmasta haukan huuto.
Päivän Sana
Muut Etsivät