Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. syyskuuta 2025
Muutama päivä sedän ja Villen lähdöstä muuttui ilma koleaksi, ja minulle tuli täysi työ hankkia miehilleni ruokaa. Mutta viikon perästä ilma parani ja minulle tuli taasen paljon vapaata aikaa. Vapaa-ajat vietin enimmäksi osaksi Stålhahnen kirjastossa. Aika rupesi minulle jo käymään pitkäksi, kun eräänä päivänä ilokseni näin purjeen järvellä. Veneessä oli kolme miestä; Kyttyräinen oli siis mukana.
Tuon tuostakin täytyi nostaa päätä ja kuulustaa, kun luuli ulkona kolisseen. Eikä monta minuuttia kulunut, ennenkuin taas meni katsomaan oliko kaikki paikoillaan. Muut nukkuivat rauhassa. Kovin olivat huolimattomia Villen mielestä. Ihme ja kumma! hän päivitteli aamulla, kuinka sikeässä te makasitte. Ette suinkaan olisi tienneet mitään, vaikka olisivat vieneet sekä kuormat että hevoset.
Villen ja Yrjön välillä ijässä olevat pikku tytöt istuivat pöydän toisella puolella, milloin äänettöminä lukien, milloin hiljaa keskenään supisten. Ulkona oli pilkkosen pimeä. Silloin tällöin ikkunoita vastaan singahtavista, märistä hiutaleistä päättäen satoi siellä lumiräntää. Tuuli tuntui käyvän puuskittain. Väliin se vaikeni, sitte yritti taas entistä vihaisemmin.
Setä samassa lopetti Villen ja minun sananvaihdon määräämällä, että me kumpikin erikseen tekisimme luettelon eväistä ja kaikista niistä esineistä, mitkä luulimme matkalla tarpeellisiksi edellyttäen, että olimme pakotetut oleskelemaan useita kuukausia yhtä painoa erämaissa. Se tehtävä, johon setä hallituksen kehoituksesta nyt oli ryhtynyt, ei ollut mitenkään helppo.
Kiitoksia, kiitoksia, kuului monesta suusta, ja emäntä lisäsi: Mitäs kirkkoon kuului? Hyvää vaan, maisteri oli saarnassa. Mikäs oli tästi, kysyi suutari. Kukas olet? vastasi kirkkomies. Oliko uusia morsiamia, tutkaili Maijastiina piika. Olihan niitä pari paria. Mäkelän Loviisakin taitaa jo miehen saada. Kenenkä hän sitten saa, kysyi Miinan Janne. Häppölän Villen.
Usein myös säestettiin laulua kanteleella." "Sepä mahtoi olla juhlallista. Onpa kerrassaan ikävää, ettei kansa täällä niitä osaa laulaa. Ja entäs se kanteleen soitto! Opettajallamme on kantele, ja olen kuullut hänen sillä joskus soittavan. Se on kovin kaunista se soitto, paljon kauniimpaa kuin Mäkelän Taavetin viulunsoitto taikka Arposen Villen hanurin renkutus." "Kyllä se on kaunista.
Talvi kului ja emäntä oli vähitellen tottunut pitämään Villeä melkein "omituisen miehen väärtinä"; niin toimellinen oli tuo uusi renki. Hän ennätti saada enemmän aikaan kuin itse isäntä vainaakaan oli ehtinyt. Villen tuumasta oli suostuttu ensi syksynä järjestämään nuo vanhat kengitystä tarvitsevat aittapöksät, etteivät ne näyttäisi "jonkun jättiläisaallon maalle viskaamilta", niinkuin hän sanoi.
Ullan-sau-saunalle. Lähtäänpä sitten sinne. Hoiperrellen he astuivat kadulle. Villen jalat kantoivat vähän paremmin, hän sen vuoksi tukesi Lopoa kainalosta. Ville alkoi laulun, Lopo siihen yhtyi sen verran kuin nikotukselta sai valtaa. Mutta ääni oli jo käynyt kovin karheaksi. »Servin Maija se sanoi että lähtääs meidän kotia, Servin Maija se sanoi että lähtääs meidän kotia.
Vaan Maija ei kuunnellut Villen kerskumisia, tuskin huomasi ollenkaan. Hän ajatteli, että jos hänkin saisi juosta kilpaa, voittaisi ja saisi laskea Topin mäestä! Topin mäki oli korkeampi kuin muut. Ja se oli ollut Maijan ainainen halu ja toivo, että joskus saisi siitä laskea.
Kun kalastamalla eletään, niin eiköhän tämä särpimeksi riitä? Setä oli hyvin tyytyväinen Villen ruokalistaan, mutta minä en voinut olla kysymättä, mitä hän kaalikorvolla tarkoitti. Kaali se on kesällä hyvää, kun sitä osaa hyvin hoitaa. Ville oli suuri kaalin ystävä ja osasi mieliruokaansa niin hoitaa, että se oli hyvää läpi vuoden.
Päivän Sana
Muut Etsivät