Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
"On, Lidin pojat". Gunhild tunsi kipeän piston rinnassaan. "Lidin pojat?" "Niin, Olav ja Aslak, Signen veljet, tiedämmä." Gunhild luuli vaipuvansa maan alle. "Pyydä Bårdia tulemaan ulos!" sanoi hän niin hartaasti rukoilevalla äänellä, että renkipoikakin yksin kummastui ja arveli olevan parasta täyttää hänen pyyntönsä. Hän meni jälleen sisään, sekä kiireellisesti että samalla viivytellen.
Niin, ja sitten tapasin minä myös sinun entisen vaimosi siellä. Hän virkkaa tuon ikäänkuin viivytellen. Johannes koettaa päätään. Signen? sanoo hän sitten. Ei, Irenehän hänen nimensä oli. Mutta kyllä hänen serkkunsa Signe oli myös siellä. Me tulimme oikein hyviksi tuttaviksi. Niinkö? kysyy Johannes koneellisesti. Mutta muuten etsii hän aivoistaan: Signe? Signe? Kuka se nyt sitten oli?
Ei mitenkään, sanoi Berndtsson, viivytellen, ei mitenkään. Minä rakastan tyttöä, mutta en todellakaan tiedä, jos hän... Vai niin, puoleksi päätetty, juuri puoleksi... Oh, kyllä se menee.
Kaunis hän vielä oli, pitkä ja hoikka, mutta kasvot olivat kalpeat niinkuin taudin jälestä. Tore tunsi että sydämensä heltyi; hän meni likelle Marit'ia ja nojasi kyynyspäänsä seinää vasten. "Aioin kysyä sinulta", sanoi hän viimein hitaasti ja viivytellen, "tahtoisitko rahoja päästäksesi Amerikaan, niin minulla kyliä olisi niin paljon ja"
Joka kerta kuin hän jo luuli pääsevänsä tarkoituksensa perille, oli vilkas Ekho hänen tiellänsä viivytellen häntä vilkkaalla puheliaisuudellansa, siksi että kaikki Nymfat ennättivät hajota ja tulen-leimahuttaja palata takasin Olympoon. Näin kävi useita kertoja. Aina oli kielekäs Ekho hänen tiellänsä. Viimein ei ollut Heralla muuta neuvoa, kuin toimittaa Ekho pois tieltä. Ja niin hän tekikin.
Etkö aio puhua isälles talonkaupasta, palasta, että saisit talonpalan? Tuskin, vastasi Martti viivytellen. Se on, kuule, sillä tavalla, niin kuin sä tiedätkin, ettei me voida isän kanssa saada niin paljoa keskusteltua. Onko ne välit niin... Ei! Ei ne niin huonot ole, mutta me emme voi ymmärtää toisiamme yhtään silloin kun puhutaan näistä tällaisista. Mutta jos minä tulisin tulkiksi? Sinäkö?
Mut, Wilho, tuota toista katsokaamme! WILHELM. No, mitä siinä? AKSEL. Merkki vähäisempi; Ei likimainkaan minkään urhon mitta, Vaan viidentoista vanhan tyttösen; Ei kiveen hakattuna, puitteisiin Vaan hienoin viivoin pintaan piirretty. WILHELM. Valpuris mitta? AKSEL. Varro, varro vähän! Suo viivytellen ihailustani Mun enentää. WILHELM. Ja milloin piirsit sen?
"Niin, missis," sanoi Toby ujoudesta vähän vastausta viivytellen, "se on todellakin niin. On niinkuin vähän hauskempaa sisältäni, Jumalan kiitos!" "Sinä luulet siis, että se on mr Wesley ja metodismi, jotka ovat sinua tähän auttaneet, Toby," sanoi äitini. "Jumala siunatkoon teitä, minä tiedän sen varmaan.
Hän kävi nopeasti, sillä oli kiire käsissä, mutta sitä myöten kuin tuli likemmäksi siltaa tytön jalat kävivät raskaammiksi, ja siinä hän nyt seisoi nojautuen sillan aituukseen ja pitäen siitä kiinni. Viivytellen astui hän taas muutamia askeleita eteenpäin ja pani jo toisen jalkansa portaille, mutta samassa tempasi hän itsensä irti ja lensi kuin hullu ihminen ylös mäelle päin.
Se oli mahdotonta, Mutta mitä hän siis tarkoitti? Näitä miettiessä Helena kokonaan vapautui. No, tule nyt, sanoi hän Georgille, kyllä se jo itsekseenkin rupee kiehumaan. He menivät takasin Helenan huoneeseen ja Georg istui samalle paikalle pöydän ääreen, samalla tavalla odottaen Helenaa tuolille viereensä. Niinkö siis arvelet, ettei tarvita vielä lamppua? sanoi Helena taas viivytellen.
Päivän Sana
Muut Etsivät