Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Ja hän katseli lapsia lattialla ja sitte äitiä pienoisineen vuoteessa katseli ja hymyili ja hänen laihoilla, kuivettuneilla kasvoillaan lepäsi selittämätön kirkastus...» »Entäs äiti...?» kysyi tyttö jännittyneenä. »Eikös sekin hymyillyt, ja vielä enemmän kuin mies?» »Hymyili, hymyili, ne hymyilivät molemmat. Ja siihen hymyyn sulkeutui lapset ja viima ja ryysyt ja kaikki.
Hän hiipi hiljaa foria eli laivan reunaa pitkin sen toiseen päähän, pysähtyi ja kumartui tuijottamaan syvyyteen; viileä viima huokui sieltä hänen polttavalle otsalleen. »Se on kuoleman suudelma», hän sanoi, »se on tervetullut». Leuto ilma hyväili hänen aaltoilevia hiuksiaan; hän työnsi ne kasvoiltaan ja kohotti katseensa niin herkkänä ja niin valottomana kohti taivasta, jonka lempeitä piirteitä hän ei ollut koskaan nähnyt.
Lapsensa kanssa oli vaimo umpea tietä paarustellut ja siihen olisivat paleltuneet kohta, ellei hän olisi heitä auttanut, rekensä perään pannut ja nahkasilla peittänyt. Itse oli vielä kuskille istunut, vaikka oli kova pakkanen ja kipakka viima.
Norjana aaltojen harjanteita halkovi purteni mun Norjana noin myös notkuvi varsi impeni ihaillun. Täysiksi purjehen poimut tuuli painavi paisumaan Täysi on impeni uhkuva rinta, täysi on tunteitaan. Vinkuos viima ja ärjyös aalto, tuosta ma huoli en Kohta ma joudun, kohta ma lasken kultani rannallen!
Ajattelematta, jäsenet velttoina ja tuntien itsensä vain mustaksi pisteeksi, jota alituisesti kosketeltiin neulankärjellä, kuljeksi hän öisiä katuja, joita pitkin tuulen viima lennätteli päivän kuluessa irtaantunutta hiekkaa. Kaikki nämä pimeät talot makasivat, ne huolivat viisi yökulkijoista, jotka maleksivat katuja pitkin ja kadottavat kaikki unelmansa ja toivonsa.
Grip ei jaksanut kuulla enää, ja kylmää oli siinä seistä järvellä. Hän hyppäsi pois ja antoi vanhan Ristin jatkaa puheitansa siinä uskossa, että hän vielä seisoi takana. Kylmä viima siellä järvellä kävi. Hän näki hetken aikaa oman varjonsa, kädet takin taskuissa kiitävän eteenpäin kuun pilvien välitse luikertaessa... Lamppu niin lämpimästi valaisi hänen kasvonsa...
Tätä miettiessäin Kukan lässäni näin; Oli syysvilu, tuul' Imenyt veret tään, Punaton oli huul', Sulo pois näköpään. Jopa töyrältä saa Raju viima ja lyö Tätä surkastuvaa Kerran siivellä vaan; Kukan verhosi yö Sylihin emon Maan. Ja ma näin: makeaa Sulo-unta se sai, Ehkä pitkeäkin Ja ma mietiskelin: Mäkö vääräksi voin Valittaa Jumalan Ikisääntöjä noin!
"Kyllä siellä on kylmä ja vielä käy niin kova viima", vastasi Jeriko hajamielisesti. Vanhus kuuli kasvattinsa äänestä, että jotakin eriskummaista oli hänelle tapahtunut, vaan ei virkkanut mitään. Sitten selaili hän raamattua vähän aikaa ja rupesi lukemaan sitä ääneen pannen muutamille värssyille erityisen painon. Luettava paikka oli Salomon sananlaskujen 19 luku.
"Eihän toki niin liene!" sanoi Jaakko, katsoen ulos akkunasta, mutta hänen selkäytimensä läpitse kävi kylmä viima. Hän oli tosin elämässään jotain tuommoista nähnyt, mutta ei se ollut ennen häneen niin kipeästi koskenut, kuin se nyt koski. Toisen pöydän alle hän oli silloin jalkansa pannut, toisen pöydältä ruokansa saanut, silti eivät ne olleet häneen niin koskeneet.
Mutta ei auta, rahaa minun pitää saada, muuten olen hukassa. Täällä minä nyt olen, herra asessori. VILANDER. Jassoo, Hentunen. No, astukaa sisään, astukaa sisään. Raitis ilma tänään. HENTUNEN. Niin, käyhän siellä semmoinen kylmä viima. VILANDER. Mutta Hentunen tulee nyt istumaan. Olkaa niin hyvä, kas tässä tuoli. HENTUNEN. Kiitoksia nöyrimmästi, kyllä minä seisonkin.
Päivän Sana
Muut Etsivät