Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Sentähden oli vielä kesällä v. 1632 moni metsän rannassa oleva talo autiona, vainiot eivät ulottuneet kauas joen rannasta, ja soiden epäterveellinen usma peitti koko seudun, kun yö oli viileä.
Mauritius-saaren raitis ja viileä ilmanala virkisti suuresti matkoistaan väsynyttä Livingstonea, jonka asukkaat vastaanottivat suurella ystävyydellä: hänen isäntänsä, kenralimajuri Hay pakoitti ystävällisesti hänet viipymään luonansa kunnes hän oli monista vaivoistaan virkistynyt ja tullut terveeksi afrikalaisesta kuumetaudista, jota hän kauan oli sairastellut.
Suntio arveli Vellamon tänne helmivyönsä purkaneen. Polku rannalta nousi halki synkän männikön jyrkälle vaaralle. Tämän oli tarun mukaan Siirnitsa tallannut, juomavettään kantaessaan. Höytiäisen kirkas ja viileä vesi oli ollut hänen ainoa juomansa.
Kun pappi hyvästeli, sanoi Julien tahtovansa saattaa häntä, ja he katosivat yhdessä kirkolle päin, jossa iltakelloa soitettiin. Ilma oli viileä, melkein kylmä, ja toiset menivät kohta sisään saliin. Siellä he kaikki istuivat torkuksissaan, kun Julien äkkiä astui huoneeseen punaisena ja vihaisen näköisenä.
Valtaistuinsalin tuonnimmaisessa päässä on ovi, jota ei kukkien ja kasvien välistä ensin huomaakaan. Se on ollut suljettuna koko illan. Mutta yhtäkkiä kajahtaa juhlamarssin sävelet, ovet avataan ja edessä on soikea ja hiukan himmeästi valaistu viileä holvi. Tottumaton luulee tulleensa satumaailmaan, yltäkylläisyyden metsikköön, Kanaaninmaahan, jossa rieskaa ja hunajaa vuotaa.
Ilon välähdys loisti tämän kasvoista, mutta kieltävällä liikkeellä sysäsi hän tarjotun aseen luotansa ja astui akkunan luokse. Parooni veti syrjään raskaan villaisen akkunavaatteen. Hän aukasi salvat, jotka pitivät kiinni akkunaa ja syys-illan viileä ilma virtasi ummehtuneesen huoneesen.
Ei nyt enää mikään auta ... hän on iäksi toisen ja minä olen jätetty ja kadotettu...! Semmoista minä ajattelin, kun vihkiminen loppui ja väki tuvassa hajosi. Muiden muassa kulkeuduin ulos pihalle, jossa puhalteli viileä pohjatuuli. Minä nojasin tikapuita vasten ja koetin vilvottautua, mutta päätäni yhä enemmän kuumenti, ja korvissa humisemistaan humisi.
Viileä ilma ulkona raitistutti Valpurin raskasta päätä ja hän odotti nyt levotonna kahden äitinsä tuloa, sillä olihan Esa käskenyt lesken tulla Aumolaan noutamaan lastansa ja tästä myös antanut tiedon Valpurille. Kujalla näki hän nyt Helenan tulevan. Hän aikoi syöstä häntä vastaan, vaan joku outo tunne pidätti hänet paikallaan. Katkeralla tunteella näki Helena Valpurin istuvan paikoillaan.
Oli pitkä ja viileä yökaus tää, Ja huurre portahan peitti; Läpi akkunan kurkisti kalvas pää; Kuu hunnun sillekin heitti. Nyt on niin rankka ilma Ja satavi yhtenään; Ma akkunassain istun Ja katselen pimeään. Tuoll' yössä yksin vilkkuu Valo pienonen eteenpäin; Siell' äiti lamppuinensa Käy katua kyyryttäin. Hän kotia ostaa voita Ja jauhoja pivosen, Ja suurelle tyttärelleen Nyt aikovi leivoksen.
Ja työnsä jo heitti ja juomaan meni tuonne hän metsän taa, kuss' sorjien kuusten alla hete puhtahin pulppuaa. Jo varjossa posket jäähtyy janon viileä lähde vie mut ties, kuin sattunut sinne myös naapurin Antti lie! Jo kaikk' oli heinät koossa ja niityllä laannut työ ja päiv' oli laskenut ammoin ja saapunut vilpas yö,
Päivän Sana
Muut Etsivät