United States or Tokelau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sinä mereni, sinä vapaa, viileä mereni, sinä yksin voit tyynnyttää tuskat, laulaa lepoon maiset murheet. Yksinäisyyden ydinsalaisuutta sinä mulle opetat, siitä neuvot onnea etsimään. EDISTYST
Vähitellen hänen terveytensä palasi ja hän oli saanut avata ikkunan, kun aurinko loisti lämpimästi sen ruuduille. Mutta nyt oli ilta, ilma oli viileä, ja Paul oli kuitenkin unohtanut sulkea ikkunan. Hän näki puitten varjojen käyvän yhä pitemmiksi hienolla nurmikolla, ja aurinko laski länteen Ruotsin pääkaupungin etäällä häämöttävien kattojen taa.
Hiljaista oli sielläkin, mutta hämärän hiljaista, verraten kirkkaasen päivään ulkona. Tuvassa oli viileä ja melkein pimeä, vaikka siinä oli ikkunoita kahdessa seinässä. Mutta ne olivat pienet ja korkealla katon rajassa; ja metsä vielä varjosti niitäkin. Sitä paitsi virtasi raskas, kostea metsän tuoksu tupaan parista veto-ikkunasta, leviten sinertäväksi sumuksi yli kaiken, mitä siellä oli.
Viileä Toukokuun yötuuli puhalsi akkunasta, jonka viereen Antero istui, vielä kerran silmäilläksensä kuun valaisemaa maisemata. Vihdoin täytyi hänen siitä erota ja mennä vuoteellensa. Vaan akkunan hän jätti auki, sillä hänestä tuntui, kuin raitis Jumalan ilma, joka esteettömästi tuli sisälle, olisi ollut hänelle tarpeen.
Mutt' tuulosen vilppahan Hän tuntee torninsa aukosta Ja uimalintujen kuulee Jo lentoon lähtevän hän. Käy aalto, sen kuulee hän, Ja sua, Oihonna, hän kutsuu näin: "Sä joudu lapseni; päivän Mä kuulen ääniä jo." Ja aaltojen neitonen Tuo säde viileä vuoriston, Lähestyi kuuntelevaista: "Mä tervehdin, isä, sua.
Enkö sitä sanonut! huudahti Ester ilosta säteilevin silmin eräänä päivänä elokuun alkupuolella, kun viimeinen side otettiin pois, ja viileä kesäilma avatusta ikkunasta sattui kreivin kasvoihin, jotka taas alkoivat punoittaa, enkö sitä sanonut: Jumala on heikoissa väkevä! Bertelsköld hymyili. Tässä ei ole aivan niinkuin pitäisi olla: mies on heikko ja nainen on väkevä!
Kun nyt tuli sana Ibrahim'iltakin, lähti Petrovitsch kotoa tohtorin kanssa. Tohtori meni Morgenhaldea päin. Päällystakkinsa hänen täytyi kääriä oikein ruumista myöden, sillä nyt kävi raju tuuli, vaikka se oli erinomaisen viileä. YHDESNELJ
Sitten hän vaivaloisesti nousi ja läksi astumaan pois Aumolasta päin. Esa istui jonkun ajan kotona. Sitten hän lähti ulos kujaa kävelemään. Salainen toivo eli hänessä, että Helena kohta palaisi, sillä mihinkäpä hän menisi. Esa käveli pelloillaan ja niityillään. Päivä kului ja viileä ilta tuli. Tuuli oli kääntynyt pohjoiseen ja ilma tuntui nyt kolkommalta kuin pariin viikkoon.
Sentähden on täällä loppumaton riistan vilja, sentähden on kesä niin pitkä ja viileä ja talvi niin lyhyt ja lauha, ja sentähden eivät muut tänne tietä löydä, etteivät tee niinkuin minä tein.
Tässä on leipää ja lihaa." "Pitäisikö minun syödä, kun hän näkee nälkää?" "Sinä menehdyt. "Mitä sinä mietit koko illan?" "Mitäkö mietin", toisti Rautgundis katsellen ulos. "Muistelen häntä. "Muistelen, miten lukemattomia kertoja istuimme kauniin talomme edustalla pylväskäytävässä, kun suihkulähde lorisi puutarhassa, heinäsirkat sirisivät ruohikossa ja viileä yötuuli hiveli hänen rakasta päätään.