United States or Bahamas ? Vote for the TOP Country of the Week !
Seuraavana iltana istuin jo ongella ruohokossa hänen talonsa edustalla. Istuin siinä kauan ja hievahtamatta, katsellen ja kuunnellen liikettä pihassa ja silloin tällöin vetäisten ahvenen venheeseeni. Näin Marin menevän veräjälle, pistäytyvän siitä aholle ja korkean kiven päältä huhuavan lehmiä lypsylle. Ne vastasivat viidakosta ja tulivat metsän reunasta yksitellen esille.
Huonontunut " "Mitäs Martti niin pitkästi pakinoitsee?" keskeytti ääni, ja Jumppalan torpan poika tuli viidakosta esiin. "Ilman vaan entisistä ajoista puhuin Heikille", vastasi Martti ja jätti kertomuksensa silleen. "Niitä se Martti aina märehtii," sanoi Jumppalan poika naurahtaen." Onko teillä kortit mukana, että saan voittaa teiltä takasin nuo rahapennit, mitkä illalla tappasin?"
Tuost' ei vielä selko, kun kuului viidakosta laukaus ja yössä kaikui hurja karjahdus. »Ken ampui?» »Tiikeri on lähimailla! Tuoll' on se.» »Ei vaan tuolla!» »Liekin lailla se liikkuu. Pidä varas. Maahan painu. Meist' on ja hevosista sillä vainu.» Hui! Taasen viidakossa joku laukas. Ja samassapa metsä sylin aukas ja aarnioiden herran, tiikerin, he näki syöksähtävän esihin.
Kun Yrjö oli päässyt kytäksi, oli hänellä ensivuosina monta jupakkaa seudun sala-ampujien kanssa, jotka, hänen vanhan isänsä eläessä, olivat tottuneet liian rohkeiksi. Melkein joka ainoa yö, kun kuu vaan paistoi, kuului laukauksia metsästä tahi siitä vähäisestä viidakosta, joka kasvoi kartanon vasemmalla puolella.
Hänen näitä miettiessään he tulivat aukealle paikalle, missä suuret puut seisoivat loitolla toisistansa ja maa, joka oli raivattu puhtaaksi viidakosta ja pensaista, oli pehmoisen, ihanan nurmivaipan peitossa, joka suojattuna auringon näännyttävältä paahteelta oli täällä paljoa rehevämpi ja tuoreempi kuin tavallisesti Ranskassa.
Tule tänne, karjani kaunis, Viidakosta, varvikosta Lehdikön läpi, ahojen alta, Metsolan maista luokseni nyt; Armahani, ainoani, tule tänne, Rinnoilleni riennä, kultani, tänne, Ikävöiden ootan sinua tänne; Tule tänne kultani kaunis, Päivän noustess', muitten maatess'. Peräti pellon, alati aidan, Niin, ett'ei kukaan sinua nää. *Edelliset, Juhana.* Juhana.
"Mies minä olen ei pidä ampua, mieshän minä olen", rukoili hän surkealla äänellä, mutta kun Kalle yhä vaan iski eikä helpoittanut, niin sai kuoleman kauhistus hänen säärensä viimeinkin liikkeelle. "Ehkä se ei laukeakaan ehk'ei Jumala sen annakaan laueta" ennätti hän aatella ja kursasi viidakosta polkua kohti. Sille kerran päästyään kirmasi hän eteenpäin kuin tallautunut hevonen.
Taasen pau, ja neekeri, molemmin käsin tarttuen päähänsä, vaipui sanaa sanomatta, ääntä päästämättä kuolleena viidakkoon. Nyt heitin kiväärin käsistäni, ja tartuin molempiin revolvereihini ja odotin uusia vastustajia. Pom, kuului viidakosta. Silloin olin saada viimeisen läksytyksen, niin läheltä meni kuula korvaini ohitse. Nyt olen hukassa, arvelin, koska heillä on ampuma-aseitakin.
Kauhea karjunta seurasi heti pyssyn pamausta, ja samassa silmänräpäyksessä Rakki syöksyi vimmatusti haukkuen karhun kimppuun. Hämmästyneenä jymähtävästä paukauksesta, haavasta ja koiran rähisevästä hyökkäyksestä karhu turhaan tähyili muita vihollisiaan, mutta silloin kuului viidakosta napsahdus ja heti sen jälkeen kohosi maasta pieni sinertävä savu.
Viimein ryntäsi näkyviini suuri verikoira viidakosta, kieli pitkänä suusta, silmät pyörivänä päässä kuin kaksi tulikekälettä. Se huomasi jo minut; pari kolme hyppäystä vaan, niin olisin ollut tuon hullun koiran hampaissa ja auttamattomasti hukassa. Minä tähtäsin vakavalla kädellä, ja samassa laukesi pyssyni.