United States or Rwanda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta kerran molempain ruhtinasten juuri istuessa pöydässä, tuotiin ilmoitus, että Lüttichissä oli alkanut kapina ja että Ranskan lähettiläs varsinkin oli sitä kiihotellut. Heti herttua vihastui kuninkaasen ja pistätti hänet synkkään vankitorniin. Ludvigin täytyi sitte seurata herttuaa Lüttichiin omin silmin näkemään, miten ankarasti herttua hävitti onnetonta kaupunkia.
"Mutta äitini vihastui siitä suuresti ja sanoi pettyneensä toiveissaan." "Sinä kerroit hänelle siis, että...?" "Minä kerroin hänelle kaikki, mutta voi Ida! silloin ilmoitti äiti, että isämme asiat ovat hyvin huonolla kannalla ja että perikato uhkaa meitä kaikkia jos en minä pelasta häntä, menemällä naimisiin herra Sydney'n kanssa. Olisiko se mielestäsi oikein tehty? Eihän se liene velvollisuuteni?
Ruyther vastasi levollisesti: "Jos minä myön tämän alahinnasta, niin turmelen minä sillä kaupan; vaan välttääkseni suurempaa vaaraa, on minulla oikeus valita pienempi ja lahjoittaa vaate ilmaiseksi." Silloin vihastui turkkilainen äärettömästi ja puhkesi uhkauksiin. "Etkö sinä tiedä", sanoi hän, "että minulla on valta ottaa sinulta pois koko sinun laivasi ja sen lasti?"
Keskiajalla tunnettiin juttu maalarista, joka oli kuvannut pirun liika rumaksi. Tästä vihastui piru niin, että töyttäsi maalarin alas telineiltä. Tämä olisi kuollut, ellei Jumalan äiti olisi tarttunut putoavaan kiinni ja pelastanut hänen henkensä siitä hyvästä, että hän oli maalannut Jumalan äidin erittäin kauniiksi. Useat tiesivät kertoa nähneensä pirun.
Yhtenä keväänä, ollessansa metson-soitimella ja vartoessaan puolyönhetken kulumista nuotionsa vieressä tässä aholla, näki hän tuolla vuoren-juurella saman loistavan hohteen ja kuuli äänen, joka lakkaamatta kyseli: »nakkaanko ma, nakkaanko ma?» Niin hän kyseli monet tuhannet kerrat, että ukko, joka olikin sitä vanhaa juurta ja jonka sydän ei pamppaillut juuri turhasta, lopulta vihastui ja vastasi häntä tiuskealla äänellä: »nakkaa, sen tulla ja viedä!»
Vaan tuo vieras ei tahtonut laskea häntä, vaan pänttäsi, että Blomros oli hänen setänsä, jatkoi rouva, ja syleili häntä ja puristeli Blomros parkaa ja oli vähällä loukata häntä. No, vihdoin laski hän hänet, sanoen: kah, anteeksi, nyt huomaan erehdykseni ... eikö se ole notarius Tupsu, jonka kanssa minun on kunnia... Blomros vihastui, sillä ukkoseni ottaa joskus pahan pään, ja meni menojaan.
Kuta enemmän hän mietti vasta tapahtunutta onnettomuutta, sitä enemmän vihastui hän. Heikki oli syypää kaikkiin. Hänen töyttäyksensä oli saanut kapteenin kääntymään, jottei hän huomannut, kun hevoinen pillastui, ennenkuin ojassa maattiin. Tuota kirosi kapteeni istuessaan ojan reunalla, odottaen kyytipojan tuloa. Hän sai kauan odottaa; kyytipoikaa ei kuulunut. Kapteenin viha yhä yltyi.
Simon vihastui siitä yhtä paljon kuin Javanikin, mutta asiaa ei enää käynyt auttaminen. Nyt tuli heidän tämä Naomilta salata. Ruben käskettiin sisälle ja määrättiin, että hän seuraavana päivänä menisi Deboralle kertomaan, että hän on kirjeen vienyt perille ja itse nähnyt Marcellon sekä puhunut hänen kanssaan, ja että Marcello muuttui suruisen näköiseksi Naomin kirjeen luettuaan.
Gunhild oli liian raju ja vieraammista ihmisistä; se mitä hänen äidistään kerrottiin, ei ollut juuri hauskaa kuulla ja melkeinpä Gunhildissakin oli jotain sen tapaista, arveli Bård. Hän lähestyi taas Signeä ja niin kului vuosi. Ihmiset alkoivat heistä puhua ja huhut tulivat ylös voudinkin taloon. Kun Gunhild niistä kuuli, vihastui hän niin että itki.
Kuninkaalla oli ollut onni saada Sully'n ministerikseen, sillä hän oli saanut hänestä etevän valtiomiehen ja todellisen ystävän, jonka neuvoa kysymättä hän ei ryhtynyt mitään toimittamaan. Ruhtinas vihastui kun Sully moitti häntä, mutta tästä huolimatta tuli ystävyys molempien miesten välillä vaan lujemmaksi. Hovimiehet koettivat useita kertoja kukistaa tätä rehellistä miestä, vaan turhaan.