Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Sakris ei oikein ymmärtänyt, oliko se ihan pahaa. Mutta Nelma vihastui siitä Sakrikselle. Sakris antoi Nelman mennä akan luo ... ja oli muutenkin ilkeä. Sitä ajatellessa tuntui kuin pahathenget olisivat liehuneet hänen ympärillään... Päivät pimenivät. Oli aikaa aprikoida. Nykyinen yhteiskunta se oli syypää Sakriksen ilkeyteenkin!
Ne kovat kokemukset, joita kreivitär oli saanut kärsiä, olivat vaikuttaneet hänen vilkkaaseen, voimakkaaseen sieluunsa, jonka ulkokuori niistä oli kovettunut, ja senpätähden hän nyt sekä hämmästyi että vihastui kuullessaan Ester Larssonin puhuvan isänsä tavoin ja ylpeydellä, jota kreivitär ei ollut odottanut nuorelta naiselta, joka hänen mielestään oli vain kamarineitsyen ja ottotyttären välinen olento.
Sentähden Ahti vihastui, kuin näki prinssi Tellervon niin ystävällisesti puhelevan Aallottaren kanssa, ja lähetti rantaan suuren hyökyaallon, joka ryvetti prinssin hienon samettinutun mudalla ja tempasi pois höyhentöyhdön hänen lakistaan. Aallotar pakeni murheissaan meren pohjaan ja Tellervo palasi äkeissään metsään.
Mutta kun Lalli tuli kotiin, vihastui hän julmasti, ajoi heitä takaa ja löi hurskaan piispan Henrikin kuoliaaksi Köyliönjärven jäällä. Jonkun ajan perästä näin minä Lallin tulevan kotiin; hänen mielensä oli synkkä ja raivokas, ja kun hän otti lakin päästänsä, lähti koko tukka mukana.
Mistä suuttui suuri luoja, Viljan antaja vihastui, Kun ei anna aioinkana, Tee tiliä milloinkana! Suvun syötti, synnyn syötti, Esivanhemman elätti; Niin miks' ei minua syötä, Kuks' ei kurjoa elätä, Suvun suurilla paloilla, Heimon herkkuruokasilla! Jos on minulla muoto musta, Muoto musta, kaiat kasvot, Syöen kaunoinen tulisi, Hyvä muoto nunnostellen.
Prinsessat kuuntelivat balkongilla; he olivat oppineet Hispanian kieltä tuolta vanhalta naiselta ja laulun suloisuus ja hellämielisyys liikutti heitä. Mutta viekas Kadiga sitä vastoin vihastui hirmuisesti. "Allah meitä varjelkoon!" huusi hän, "he laulavat teille rakkauden-laulua. Onko mokomaa rohkeutta kuultu?
Enkö minä, äiti, enää milloinkaan saa kellarin katolle? ... en minä putoa... Et milloinkaan saa, muista se, koetti äiti sanoa vihaisesti ja lähti menemään keittiöön. Saanpa minä kuitenkin vielä tikapuille, sanoi Elli itsekseen, mutta kerjäläislapset kuulivat sen. Rouva! huusivat he, se aikoo kiivetä vielä tikapuille... Mutta nyt äiti vasta oikein vihastui.
Ja hän kuvitteli, että muut nauraisivat yhtä paljon... Mutta äiti vihastui niin, ettei ollut saada ääneen ensiksi... Tyttö! sinä! ... heti paikalla alas! ... nouse heti istumaan! ... et saa liikahtaakaan!
Sanoi lieto Lemminkäinen: "Siksi en sinuhun koske, kun olet katsoa katala, kurja koskemaisittani. Vielä miesnä nuorempana, karjanpaimenna pahaisna turmelit emosi tuoman, sisaresi siuvahutit; kaikki herjasit hevoset, tamman varsat vaivuttelit suon selillä, maan navoilla, ve'en liivan liikkumilla." Märkähattu karjanpaimen tuosta suuttui ja vihastui.
Rouva oli oikein hävyttömästi haukkunut häntä ja uhannut poliisilla ja vankeudella, eikä Jonson ollut nähnyt vilahdukseltakaan lapsia. Yön makasi hän veneessä ja koetti seuraavana aamuna soittaa Burströmin ovikelloa, mutta ovi avattiin vain raolleen ja temmattiin samassa kiinni. Silloin hän vihastui ja läksi jälleen maalle etsimään nimismiestä. Mutta hän ei ollut kotona.
Päivän Sana
Muut Etsivät