United States or Isle of Man ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vihastunut pianonsoittaja tahtoi nähtävästi itse purkaa suuttumuksensa tunkeilevalle vieraalle, joka ei noudattanut vastaanottoaikaa. Pappa ei ole kotona, sanoi hän vihaisesti tullen eteiseen. Se oli surkuteltavan näköinen, kalpea neitonen, siniset renkaat velttojen silmien alla, tukka kohennettuna. Nähtyään nuoren herran hyvässä palttoossa hän lämpeni.
Leikillä tarttui se poikaan kiini ja lasketteli: »Ka mitäs se nyt tää ukko Jäppinen niin kovin ulisoo?... Manasse!... Mitä sie uliset?» tenäsi hän vielä. Mutta Manasse ei sietänyt nyt estäjää. Irti Tuppisen käsistä rimpuillen ärjäsi hän vihaisesti: »Piästä irti!» »No, ukko Jäppinen», yritti Tuppinen vieläkin. »Piästä!... Tahi mie purasen!» ärjäsi malttinsa menettänyt poika.
Kari ei virkkanut mitään; hän otti vaan pojan ja vei sen Torgerille. Ota pois poikanulikka! sanoi Torger vihaisesti ja lykkäsi hänen pois luotaan. Tuokion kuluttua peitti hän kasvonsa päänalaiseen. Minä olen sekä Jumalan että ihmisten kiroissa, Kari, lausui hän ja rupesi ääneensä itkemään. Minä en tiedä siitä mitään, sanoi Kari tyynesti ja korjasi irtipäässeen silmukan. Torger lakkasi itkemästä.
Ei käynyt teräsristikkojen läpi näkeminen, kuinka vihaisesti he katseillaan mittelivät toisiaan, vaikka koko ottelu oli olevinaan sulaa leikkiä. Torvi törähti, hevoset kiitivät kannusten kiihoittamina yhdessä vilauksessa puoliympyränsä päähän kumpikin. Toisensa kohdatessaan kummankin prinssin keihäät lensivät pirstoiksi, ja kumpikin ratsastaja horjahti iskusta, mutta vain silmänräpäyksen ajaksi.
Kuohuva aalto vihaisesti ulvoo, Myrskyvä tuuli väsymättä valvoo, Aurinko armas pilven alta paistaa. Kultana säde kimeltävä loistaa, Aallossa hetken kirmaellen, kirkas, Kunnes jo sammui pilvi päivän peitti. Samaten elonmeryt kuohahdellen, Alati uutta esiin ammennellen Ainetta hengen työksi, taisteluksi.
Kun he palasivat kojuunsa, vastaanotti Rakki heidät vihaisesti muristen, niskakarvat pystyssä. Se ei pitänyt susista enempää kuin sen isännätkään, mutta nähdessään pedot kuolleiksi, se vähitellen rauhoittui. 20. MAJAVANPYYDYST
Silloin tuli äkkiä kauhea hyökylaine ja laiva kallistui kovasti. Everstiluutnantti Stålsköld tunsi jalkansa horjuvan ja selässänsä kummallisen painon, joka työnsi eteenpäin seuraavassa silmänräpäyksessä katosi hän suin päin vihaisesti ärjyvien aaltojen kuohuvaan syliin.
Pitäisi häneltä toki voitaman vaatia hiukan tarkkuutta jo. Viimeinen kerta se oli, kun hän pääsi lyseolaisten huviin, pankoon mieleensä. Ei ollut pyytämistäkään vastedes. Hanna kuunteli ja vaikeni. Ehkä olisi hän hyvinkin masentunut näistä ankarista nuhteista, varsinkin kun isä puhui niin kovalla äänellä ja niin vihaisesti häneen katsoi, mutta nyt oli taskussa jotain, joka piti toivoa yllä.
Ei arvaa sisämaan mies, siepatessaan vadista hailia pyrstöstä kiinni ja lyödessään sitä vadin laitaan, kuinka monta hikipisaraa, kuinka monta ponnistusta on vaadittu, ennenkuin tämä välttämätön särvin on joutunut valmiina vatiin! Tuuli yltyi yltymistään. Se vonkui kamalasti köysissä ja vene keikkui kovasti aalloilla, jotka vihaisesti möyrivät sen ympärillä.
Tulihan sieltä joku aika sitte Oskarille. Käykäähän tänne omaan huoneeseeni, hyvä maisteri! En minä mikään maisteri ole! Moneenko kertaan se on sanottava. Eero viskautui vihaisesti Elinan amerikkalaiseen keinutuoliin. Mutta saahan sitä etukäteen karahtierata. Etukäteen annettu hupenee tavallisesti niin, ettei ole mitään sitte tarpeen tullessa. No, no, ei riidellä. Minulla onkin niukasti aikaa.