Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Lauletaan viime-aterian aikana ennen kun hääväki lähtee, kun jo morsian on ruokaa laittamassa: Aika aika neitsyeni Istumasta astumaan Käymään kälyn jälillä Ano piian askaleilla. Kuule tänne kui mä juttelen Tähe tänne ku sanelen! Ku se kukko kerran laulaa Siis sie päätäsi kohenna. Kun se kukko toisen laulaa Siis sie jalkasi kengitä. Kun se kukko kolme laulaa Siis sie tuisaha tupaan. Lietso lekko permannolla Ota tuli tupaan Ota pangit paasi pohjat Ota kultanen korenta, Siis sie vieri vesille Siis sie ka'a kaivotielle. Vieritä vakka kivelle Jauha jauhot kiireesti Seulo jauhot siiviästi Leivo leivät liehkeästi Elä jätä alle hänen munia Päälle elä pääskysen munia. Sitä ei suo meijän enne Meijän hautoja ei halaja. Elä oottele meijän nattoo, Nato laajap lahjoja. Elä oottele kälyy, Käly kääri lapsia. Elä ottele kytyy, Kyty menee kyntämään. Neitsyeni neitsikkoni! Kuule tänne kui mie juttelen Tähe tänne kui sanelen: Kun tulee tora taloon
Hän ei ollut milläänkään, kun ylimysten vaunuja niissä olevine kalpeine, lakastuneille kasvoineen vieri ohitse; sitävastoin hän kunnioittavasti tervehti punaposkista työmiestä, joka itse veti työkärryjään. Sillä eikö terveys ole sopusointua, eikö se tavallaan, kuten kokemus osottaa, ole kaiken meissä olevan arvon loppusumma?
Kaikki' näitä katsellessa, Läikkyviä lähtehiä, Järven, lahen lainehia, Kerran vielä keskenänsä Miehet mielestä hyvästä Puhelevat puolestansa: »Kun ois tässä kukkasia, Lehtipuita lempehiä, Oksakaan omenapuuta, Oisipa osa hyveä Paratiisin maan paria, Aatamin asuntomaata». Tuosta kärryihin kävivät, Rupesivat rattahille: Ratas vieri tietä myöten, Aatos Luojan töitä myöten.
Koko pohjoinen taivaan kansi aaltoili veripunaisena kuni lainehtiva meri, mutta Jukke ei ollut millänsäkään. Lystin tuulen näköisenä vaan silmät rävähtämättä katseli liekkien hurjaa kilpa-ajoleikkiä ja odotti mitä tuosta lopuksi tulee. Viimein rupesivat liekit hajoamaan ja muutamia niitä vieri aina etelän vuoriin asti.
Luukku oli osunut pohjaan, ja puoleksi tunnotonna hän vieri kostealle maapermannolle. Kun hän tointui ja saattoi selvästi ajatella, niin hän käsitti joutuneensa kellariin. Katonalaisesta ikkunasta tunkeutui hiukan valoa, ja kun hänen silmänsä olivat tottuneet hämäryyteen, niin hän saattoi erottaa esineitä ympärillään. Mutta samalla hän keksi jotakin kauheaa.
Se soi kuin kuolinkello raskahasti, se hautas haaveet kuolemaan, se Tuonen rannalle toivot soitti, se itki multahan ihanteet; ja meri aaltos ja päivä koitti ja kukki kummut ja vieri veet. Mut koskaan uskottu unelmoihin ei sitten täällä, ei aamun koihin.
Hyvästi, ja Luoja mukaan.» Saattoi portahille saakka. Ukko ohjaksista nykki; raskas painoi mieltä taakka, sydän kuuluvasti sykki. Vitkallensa varsa astui, vitkaan miehen aatos vieri; kasteesta jo niitut kastui, kun hän kotitielle kieri.
Manlion silmästä vieri kyynel. Miekka putosi hänen kädestänsä. "Te kaikki taivaan jumalat, siunatkaat tätä naista tikarin tähden! Etkö tiedä, kuka hän oli?" "En tahto, että hänet tuntisit." Manlius hengitti vapaasti, kuin olisi hän herännyt hirveästä kummitus-unesta. "Minä kiitän sinua tästä tiedosta, kiitän." Jotain kauheata oli tässä kiitoksen lausumisessa.
Lalli mies pahantapainen Ei tuosta totella ollut; Sivui Lalli laapurinsa, Piru pitkän keihähänsä, Lykkäsi lylyn lumelle Suin on voisen vuolakkehen, Syöksi kalhun kaljamalle Kuin on talvisen jäniksen, Sitten hiihti hirmuisesti, Lyly vieri vinkeästi, Tuli suitsi suksen tiestä, Savu sauvan somman tiestä.
Talot olivat vieri vieressä, toinen toisensa jäljessä. Maantielle näkyi tavallisimmasti karjapihat, navetat ja tarhat. Päärakennukset olivat joko samassa ryhmässä, aitauksen eroittamina tai olivat tuonnempana joen varrella. Toiselle puolelle maantietä näkyi talojen takaa loppumattomat viljavainiot.
Päivän Sana
Muut Etsivät