United States or Madagascar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Koittipa vihdoin Väinämön aika, Suomeni sankari-aika, tietojen, taitojen, taikojen aika, laulujen, urhojen aika, jolloin suur' oli Suomeni valta, laaja laulun ja soiton maa: Vienan päältä ja Valdain alta Suvannon suurten vetten taa. Jolloin Suomeni kansa sorja, ollut ei lännen, ei ounaan orja, jolloin Kalevan kalpa löi ja leimusi tietäjän taika.
Ei pidä vaan antaa vähentää itseään kaikellaisilla punasilla rajaviivoilla, joita vedetään Laatokasta ujosti pohjoista kohden. Viroon on silta yli Suomenlahden ja pohjoisessa Vienan meri huuhtoo Suomen leijonan kylkeä, itään ei rajaa ole ollenkaan. Me olemme Suomen suvun edustajat Euroopassa, ei meillä ole aikaa ajatella jonkun rannikkoväestön kohtaloa.
»Ja häntäkin, menneet heikkoudet unhoon, me saamme kiittää vapaudestamme. Ellei häntäkin olisi ollut, jos punaiset olisivat puhkaisseet täällä valkeain rivit, miten olisi maamme käynyt? Olisinko nyt Muttisen omaisuuden ostaja, mies, jonka käsissä se varmaan on karttuva kymmenkertaiseksi, sillä vielä on jäljellä tätä suursodan aikaa? Ei, onnellinen olen vapaudesta. Nyt saa elää, tehdä jotakin. Minä lähden Vienan Karjalaan, koettamaan, ennenkuin saksalaiset sinne joutuvat.
Nyt pääsin vihdoin kotia! Voi! Olipa se surman pitkä matka Tuo matka Vienan maalle! Manan tie Ei suinkaan ole vaaksaa pitempi! Mut Hiitehen on matka lyhyempi! Niin ... niin. Nyt olenkin jo kulkenut Kauemmas muita ihmisraukkoja; Siis syystä istun tähän levähtämään. LALLI. Minusta näkyi äsken sivumennen Kuin olisivat talon karsikot Kaikk' olleet riutuneet?
impyisistä iljanteen, tytöistä Tyrjän vallan, revontulten tukkapäistä luona lumen, hallan. Kesä-yössä koivun alla, Vienan virran suulla, neiti nuori lauleleepi lainehitten kuulla. Silmin kuivin, kummallisin, katsoo ilman rantaan. Laine laulut neien nuoren ulapoille kantaa. Noin se laulaa Vienan impi: »Syttyy tähdet taivaan. Tuikahda ei toivon tähti immen valjun vaivaan.
Yksi pääsi pitkä pilvi, Pitkä pilvi, kaita pilvi, Pilvessä vesi-pisara, Pisarassa pikku lampi, Lammissa veno punainen, Venosessa nuoret sulhot, Nuoret sulhot, naimattomat, Vielä viinan juomattomat; Punoivat punaista köyttä, Köyttä rauta rahnikoivat, Sitoa meren sivua, Lahta Kannan kaakistoa, Meren tyynenä pysyä, Lahen Kannan kaunihina, Vieä Vienan neitosia; Kaupita kotikanoja, Näiltä raukoilta rajoilta, Poloisilta Pohjanmailta.
Sellaista se on, kun on heikot hermot! Noh, ei ole luotu elämään se kansa, jossa sellaisia on paljon. Mutta minä tahdon yrittää! Muurmanniin! Vienan Karjalaan, jonne Suomen pojat ja saksalaiset yhdessä voittamattomina ryntäävät, sinne minun on nyt ehdottomasti lähdettävä. Siellä, siellä on suuria metsiä, mahdottoman vanhoja, koskemattomia, joissa huikeat puut kaatuvat käyttämättä.
Vuoksi synnyinmaanko taisto? »On nyt vuoksi veljen oman, mutta myöskin vuoksi äidin yhteisen ja onnettoman.» Eikö äiti teille Suomi? »Löysimme sen laajemmalta, takaa Vienan, Suomenlahden, Peipusjärven rantamalta.»
Ja kuulitko Kuutamolahdellai, miten kilisi kirkonkellot, saman tuskanhuudon sa tunsit kai kuin Hurtan ja pajarin pellot? Siks siitä jos nyt taiston tie, jos Vienan virroilla souto, ei varmaan se Sammon ryöstö lie, vain korkean kotihin nouto. Ja viita jos soi sotakirvehin, kun Uhtuan urhot viiltää, ne tuovat vain tarun takaisin, joka aikakirjoissa kiiltää.
Sillä, sinulle sen voin tunnustaa, minä en sitä aikoinani oikein voinut uskoa. Minä olin hänen kanssaan huonoissa väleissä. Hän karkaili kimppuuni, pisteli, kun pudistin päätäni hänen puheilleen ja hommilleen, jotka tähtäsivät Suomen vapauttamiseen, Venäjän Karjalan, no, eihän: Vienan Karjalan, valloittamiseen ja vielä sitäkin suuremman Suomen luomiseen.