Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Hyvä Jumala, kun oikeen... Sinä olet se vanha höntti! Olet mar sinä! Kun suotta aikojaan noin tuulahuttelee. Kaikistapa sitä säikähtääkin. Niinkun hyvästäkin! KAISA. Vähemmästäkin maailmanlopun kolinasta. Ajattelin jo mitä hyvänsä. Hyi sentään! TILTA. Sellainen koiran ilma! Hyh! KAISA. Vieläkö pyryttää? TILTA. Niin ett'ei oikeen tahdo sekaan mahtua. KAISA. Täällä muurin raossa on kuivia tuohia.
Herminakin tunsi saman kun Werner-ukko: hänestä tuntui hyvältä se, jonka hän kuuli. Vielä elähytettynä siitä tapasi hän Bodendorffin, joka ei ymmärtänyt mistä tuo aurinkoinen hymy tuli, jolla tyttö häntä tervehti. "Vieläkö kerran tahdotte seurata minua enoni huoneesen?", kysäsi hän äkkiä. "Jos niin haluatte tahdon. Muuten olen jo jättänyt hyvästi hänen muistollensa."
Vieläkö sinussa on runoniekkaa?" sanoi hanskuri. "Mitä, saammeko taas nyt nähdä entiset hyppymme ja rinkitanssimme? Ja iloiset keikahdukset Vapunpäivän kukkas-riu'un ympärillä? Ja kuulia lystit laulut Joulu-aattona?" "Semmoisia loruja kyllä mahtaa vieläkin joskus ilmautua, isä", virkkoi seppä, "vaikka tosin palkeitten puhina ja alaisimen kalske ovatkin karkeaa säestystä runoniekan sävelille.
"Vieläkö sitä mitä kuuluu?... vieläkö ... vieläkö sitä kuuluu?" kiirehti lukkari, nopeasti puhua säpättäen ja auttaen palttoot päältä. "Eipä sitä... Tervehdi nyt, Petterikin, lukkaria", jatkoi ukko. Petteri kumarsi ja tervehti, hymyillen entiseen tapaansa.
"Minä lähden vasemmalle päin, sillä luostariin vie kaksi tietä." Hän lähtikin heti vasemmalle ja katosi prefektin näkyvistä. Cethegus puhutteli jäljelle jääneitä ratsumiehiä persiankielellä ja pyysi heitä seuraamaan itseään. Sitten hän ratsasti Liberiuksen luo ja sanoi tälle: "Minä menen ottamaan barbaarikuninkaan vangiksi." "Mitä? Vieläkö hän elää. Riennä sitten."
KORTESUO. Enpä tosiaan tiedä, että hyvääkään. MIKKO. Tahdotteko kuulla, niin kerron. ANNA LIISA. Mikko tiedätkös että täällä huomenna tanssitaankin? Vieläkö osaat? Sinähän ennen olit siinä niin mainio. Me molemmat meidän täytyy koetella, käykö meiltä yhtä hyvin kuin silloin. MIKKO. Sinä tahdot ? Ymmärränkö sinua oikein ? ANNA LIISA. Niin minä tahdon tanssia sinun kanssasi huomenna.
KIRJURI. Tuota hm minä taisin vähän loukata sinua tässä äsken. HELMI. Niin, vieläkö kehtaat siitä puhua! Milloinka minä olen sinun edessäsi koketteerannut? Sano se, ole niin hyvä! KIRJURI. Et milloinkaan, se on totta HELMI. Ja olenko minä muille koketteerannut sitten, mitä? Ei, sanokoot minusta mitä tahansa, mutta koketti en ole, sen tiedän varmaan.
Tuulos: Usko onkin Jumalan armolahja, joka teillekin annetaan. Vieläkö häntä muistelette? Koski: Joskus niinkuin kaukaista ääntä. Tuulos: Entä isäänne? Tuulos: Mies parka! Koski: Sanokaas muuta! Mutta pääsee niillä edes helvettiin. Tuulos:
Aurinko kävi tekemässä ainoastaan matalan kaaren eteläisellä taivaanrannalla, ikäänkuin salaa pilkistääkseen, vieläkö ihmiset ovat säilytelleet itsensä sulana paukkuvan pakkasen käsissä. Mutta kun aurinko oli ihmiset hylännyt, pakottivat nämä kivien heitä lämmittämään. Aamuin ja illoinkin he lämmittivät huoneittensa uuneja, ajaen pakkasta pois ja tuprutellen sille savua vasten silmiä.
Mut ystävä rannan kallistunutta torppaa katsoi ja vanhaa muisteli nyt kalamiestä, jonka jo lapsuudestaan siell' oli liikkuvan nähnyt. Häntä hän muisteli nyt, sisareltaan tutkasi, lausui: »Vieläkö vanhus tuo eloss' on, venossaanko hän nähdään lammella viel' yhä aamusta varhain ja illalla myöhään?
Päivän Sana
Muut Etsivät