Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Mutta ajattelin juuri kysyä, vieläkö hän oli kotona, kun tänne tulitte? LEENA-KAISA. Olivat siinä poislähdössä Topon kanssa. Töyttäsimme vastakkain tuossa ovessa. JOHANNA. Ja Ristolla oli kangas kainalossa? LEENA-KAISA. Niin oli. Kaunista kangasta näytti olevankin. Valkopohjaa, sinisillä ja punaisilla juovilla. JOHANNA. Merkillistä. En voi käsittää, mitä kangasta se olisi ollut.
Sopiihan koettaa! Onhan minussa ennen ollut miehen vastavaaka!. Jos vielä rohkenet viatonta vaimoas ja lastas uhata, niin kuritan sinua ... niin nainen kuin olenkin ... tällä luudalla... jotta kyllä sen muistanet ja tietänet!... Häyrinen. Vai minuako? Vieläkö te perk... Viides Kohtaus. Entiset, neiti Hyvönen ja Palvelustyttö. Neiti Hyvönen. Mitä eriskummallista melua täällä? Mari. Neiti Hyvönen!
Katsahti sänkyyn ja kynnyksen yli astuessaan puoliääneen virkkoi: »Ka, vieläkö täällä nukutaan.» Ja samassa palasi takasi ulos, kun Mantin nyrkistä näki kieltävän merkin, mutta oven lupsautti raskaasti kiinni, että seinä jymähti. Silloin vavahti Antin koko ruumis, silmät remahtivat auki ja hieman hätäinen silmäys lennähti ympärille.
Levottomuudella ja jonkunlaisella vavistuksella kysyikin kukin itseltään, vieläkö tällaista tilaa kauemmin tulisi kestämään ja tulisiko vihollinen jälleen näyttäytymään vesillämme, kun aallot ensi kerran taaskin vapaina rantojamme huuhtovat?
Kuinka suloinen sinä olet, eilen vielä lapsi, tänäin hempeä, rakastava nainen SYLVI. Vieläkö nyt karkaat minulta, sano? VIKTOR. En, en ! Elä pelkää! En minä karkaa SYLVI. Mahtaisi ollakin vähän vaikeata, sillä, näes, nyt minä pidän sinusta kiinni ja kiedon käsivarteni niin kovaan sinun kaulaasi, ett'et pääse ikinä irti. VIKTOR. Tee se!
Kun he tulivat sille paikalle, jossa majuri oli ratsastanut heidän sivuitsensa kysyi Tuomas: Vieläkö majuri on näillä tienoilla? Inkeri näytti heräävän kuin unesta. Hän säpsähti. Hänen muotonsa synkistyi. Ei, vastasi hän matalalla äänellä. Milloinka hän tulee taas? Elokuussa.
Hänen isänsä ja äitinsä kuolivat, kun hän oli vaan viiden vuotias lapsi ja silloin armeliaisuudesta otin orvon luokseni. Hänen isänsä nimi oli Stein ja äitinsä Susanna. Hän ehkä vielä näitä nimiä muistaa. Feliks todella säikähti, kun hän kuuli nämät nimet, jotka hänelle lapsuudessa olivat niin rakkaat olleet. Liikutettuna hän ruhtinasta katseli. No, nuori mies, kysyi hän, vieläkö muistatte?
Missä hän mulle Ruusuista rannan Seppelen solmi, Oi, sano, oi! Kun sinä liitäin, Laulaen lensit, Tokko hän silmät Sinuhun loi? Käskikö silloin Tänne sun tulla Tietoja tuomaan? Oi, sano, oi! Saitko sä kuulla Kultani äänen, Vieläkö virsi Suustahan soi? Jospahan lauloi, Muistiko mua? Lausuppa leivo, Oi, sano, oi! Tyhjennä kaikki Tietosi mulle, Kerro nyt kuinka Kultani voi?
"Vieläkö tekee mielesi merelle?" kysäsen ystävältäni. "Kyllä se vetää puoleensa, kun ken siihen kerran tottuu", vastasi hän lempeästi silmäillen Tildaa. Suomenlahti on ihmeellisin kaikista maailman meristä. Vieraalle on se vaitelias, jokapäiväinen vallan.
Vieläkö uskaltaisivat pienet tyttörievut hänen rinnalleen pyrkiä? Eikös mitä! Siellä ne pysyttelivät salin kaukaisimmassa nurkassa. Kuiskuttelivat keskenään, heittivät häneen syrjäkatseita ja nauraa tirskuivat salavihkaa kämmenensä takana, niinkuin semmoisten seuraelämään tottumattomain tapa on. Saattoiko ajatella, että noista yksikään pystyisi sydämmiä valloittamaan?
Päivän Sana
Muut Etsivät