United States or Bulgaria ? Vote for the TOP Country of the Week !
LIISA. Kas niin, olkoot nyt siellä herran rauhassa puoli tuntia. Minusta ihan tuntuu siltä. HELMI. Eihän tuo toki tulle! Ja vielähän minulla on työni kesken. Kaapinpulla leipomatta. LIISA. Kuulkaa, nyt siellä kohoo joku rappusia ylös. HELMI. Kohotkoon vaan. Minulla ei ole aikaa henkien kanssa seurustelemaan, sen hän saa itse nähdä. Päivää, Helmi! HELMI. Jumala sinäkö se olitkin, Renne?
Oi vielähän puistossa kukkii Taas oksat kirsikkapuus Sa nuori puoliso armas, Miks hymyy miettivä suus? MIKS RIEHUISIN MURHES
MIKKO. No, Topra ? TOPRA-HEIKKI. Odota! Vielähän tässä on aikaa. MIKKO. Ei niinkään. Kuule, ei niinkään. ANTTI. Ettäkö mentäisi sammuttamaan? Mahtaisi siellä apu olla tarpeen. MIKKO. Mies hoi, mitä sinä ajattelet? TOPRA-HEIKKI. Suus' kiinni! Ja anna minun olla rauhassa. MIKKO. Jopa sinä olet kummallinen ihminen... Jätetäänkö sitten kaikki sikseen? Niinkö tahdot? MATLENA. Mikä sinua vaivaa, Topra?
Ja vielähän kihahti veri vanhankin suonissa, vielä oli voimaa jänteissä ja häntä pyrki omin päinsä heilahtelemaan. Vielä oli hän ollut mukana viime keväisissä karkeloissa ja hyvätpä oli pitänytkin ilot nuoren revottaren kera, jonka valloitti pois penikkamaiselta sulhaseltaan.
Ja askeleita kuului saliin takaisin, yhden hengen askeleita. Hän oli mennyt! »Vielähän seisot siinä?» sanoi John palatessaan taas hänen luokseen. Alma hymyili hourupäisen hymyä. »Tule vuoteelle, tänne. Sinä et voi hyvin nyt», sanoi John. Alma heittäytyi pitkäkseen, niinkuin hän tahtoi. John tarkasteli hänen kasvojaan levottomasti ja antoi hänelle noita rauhoittavia rohtoja.
"Minä tunnen sinut, Tullus Faber", sanoi prefekti, "sinä olet aina ollut Roomalle ja minulle uskollinen. Mitä tietoja tuot?" "Oi, prefekti", valitteli mies, "vielähän sinä sentään olet elossa. "Luulimme sinua jo kuolleeksi, kun et ole mitään meille ilmoittanut, vaikka olemme kahdeksan sanansaattajaa lähettäneet luoksesi." "Minun luokseni ei ole saapunut ainoatakaan."
"Vielähän Hietaniemikin elää ja on tullut niin tanakaksi äijäksi!" "Kyssänlimppu sitä tekee", tuumi Hietaniemi, ja istahti tuolille. "Siellä Venäjällä sitä eletään kuin pellolla", sanoi Pynnöläinen "Melkein!" vastasi Hietaniemi. "Täällä taitaakin nykyjään olla hyvin huonot ajat." "Perin huonot", sanoi Pynnöläinen.
Anni oli tänään merkillisen harvapuheinen; vielähän teki senkin, kun Lents tullessaan sisään tarjosi hänelle kättänsä, ettei hän ollut sitä askareistaan huomaavinansa. Hänen kätensä kaiketi on niin kiini kihloissa, ettei hän sitä taida kenellekään tarita edes tervetuloksi. Mutta ei hän sentään siltä näytä, kuin olisi hän morsian.
Tarkastellaan sitä ensin, annetaan sen ilahuttaa silmää, ei luoda katsetta ylös eikä ympäri ... vielähän ehdimme ... nautitaan verkalleen ja hätäilemättä, yhdestä ensin ja toisesta sitten ... vuotakoon kauneuden runsaudensarvi hitaasti yli äyräittensä! Niin se vesi! Taivaskin saa olla ylpeä siihen kuvastuessaan.
Minkätähden sitä lyötiin?» »Jotta se heittäisi vinkumisen», vastasi yksi. »Vaan se heittikin henkensä», lisäsi toinen. Kuormasto oli jo lähtövalmis, kun Kenonen huomasi Antin tervapytyn kartanolla ja sanoi: »Vielähän siellä on se Ihalaisen tervatölkki... Miks'ei sitä ole pantu kuormaan?» »Kun se läikkyy», huusi yksi rahtilainen. »Se on niin täysi, jotta läikkyy», selitti toinen.