Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Nyt tervehdeltiin toisiansa ja kyseltiin: "vielähän sinäkin elät?" j.n.e. Kaptenimme Bremer seisoi kolonnan edessä ja sanoi: "kylläpä komppania näyttää vähältä! Vääpeli, lukekaa miehet ja tehkää uusi jako." Vääpeli lukee ja jakaa miehet uudestaan ja sen tehtyä ilmoittaa kaptenille että ne ja ne ovat poissa. Kapteni arvelee: "kyllä se oli aika leikki."
Ikään kuin uuden riidan nostamista kammoksuen eivät nuoret miehet olleet kiireessä pois lähtöön. Mutta sitä mukaa kuin kantotelineet valmistuivat, kasvoi poikain levottomuus ja lähdön halu. Ensimmäiset vaikutukset alkoivat haihtua. Vielähän se kitisee tuossa elävänä! Kuka sen on sanonut, että hän kuoleekaan? Turhan päälle vain tässä aikaa kulutellaan.
Niin, minä tiedän, vielähän voi joku sattumus estää onnettomuuden. Tuollaisessa kauheassa kysymyksessä ei minun mielestäni pitäisi sattuman saada ratkaista, vaan ihmisten lujan, todellisen *tahdon*. Mutta mitä auttaa puhua »pitämisestä» ja »ei pitämisestä» minähän en kuitenkaan voi mitään muuttaa, ainoastaan surra olojen järjestystä. Auta minua siinä, Fredrik!
Olavi oli noussut istumaan ja työntänyt jalkansa ulos vuoteesta. Hän haukottelihe, venyttelihe ja pudisti pois väsymystään. Joko kinkerit ovat loppuneet? kysyi hän. Vielähän niitä on toinenkin viikko minun osakseni. Hän istuutui Olavin keinutuoliin, sytytti paperossin pöydältä ja alkoi laverrella asioistaan. Olavi peseytyi, pukeutui ja tarkasteli sillä välin ystäväänsä.
Et sinä; vielähän isä on naittaja ja sitten minä, ja mekö ottaisimme sukuumme kerjäläisen!" "Onko Olli kerjäläinen?" keskeytti tyttö, tulipunaisena loukatun tunteen tähden, "kerjäläinenkö?... Onko hän kerjännyt sinulta jotakin?
Mutta minun ei käy elää kotiseuduilla ... minun täytyy lähteä... Kuulittehan äsken mitä Reeta ja Kallen-Leena kertoivat, tietääksenne mitä ihmiset täällä sanovat minusta. En jaksa kuunnella sellaista. AINA. Vielähän puhut! Pitäisikö sinun huolia siitä mitä Reeta, jarrurin-Liisa ja heidän vertaisensa puhuvat. TAAVI. Eivät yksin Reeta, jarrurin-Liisa ja heidän vertaisensa sellaista puhu.
Auno ja Matti juoksivat vastaan ja Auno huusi iloisesti: Vielähän näemme isän aivan terveenä ja lihavampana entistään, vaikka minä viikolla näin unissani sinut niin surkean näköisenä ja laihtuneena kuin luuranko. Mikko katseli alakuloisena myrskyn jälkiä: katottomia huoneita, kaatuneita aitoja ja murskautuneitten puitten sämäytyneitä kantoja tai kaatuneitten puitten juurikoita.
»Eläähän se vielä ja ketterä ukkohan se onkin», myönnytti Jussi ja Antti vahvisti: »Ketterähän se on vielä ukko... Vielähän se kehuu rukiisen leivän ja pytyllisen kirnumaitoa syövänsä yhdellä verolla, jos vain niikseen tulee.» Kaisa hompsuutti taas ja selitti: »Illalla jäivät nuo kahvikupitkin pesemättä.
Suutarimestari Hansen, joka teki työtä kaikkiin kaupungin hienoihin taloihin, ja joka sen vuoksi luonnollisesti oli oikeiston miehiä, vihelteli hiljalleen sen kuullessaan ja toisti: »Voi hemmetti sentään, kuinka häntä interpelleerataankin!» »On sentään sääli nuorta, kunnon miestä», sanoi hänen vaimonsa. »Vielähän», mies vastasi; »hänhän on hurjastelija.» Päivä tuli.
LIINA. Oi, vielähän äsken katselin minä levotonna luontoa. LEO. Mutta nyt, nyt olkaat tervehdityt, te partaiset, kohisevat kuuset; sillä nyt on meillä rauha teidän kanssanne! LIINA. Ja ole tervehditty, sinä kirkas aamu! Nyt on meillä kanssasi rauha. LEO. Ja sinä vahvuuden pilvetön kumo, aina tyyni ja valtias! LIINA. Tyyni, valtias ja puhdas kuin Jumalan aatos itse.
Päivän Sana
Muut Etsivät