United States or Gambia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mut aseellisna Kun sinut kohtaan, saat niin mustaa uhmaa, Kuin sydän siittää voi ja miehuus täyttää. DIOMEDES. Ei Diomedes kammo kumpaakaan. Veremme nyt on tyyntä: terve siis! Mut tilaisuus kun saadaan taistella, Niin kaikin voimin, keinoin, juonin ajan Ma henkeäsi takaa, kautta Zeun! AENEAS. Niin ajat leijonaa, mi paetessaan Päin kääntää kasvonsa. Sua tervehdin Sydämmest' aivan!
Emme aijo kilpailla, vaan tehdä minkä voimme. En anna mitään käskyjä niille, jotka eivät ole luetteloissa, ja vastenmielistä on minun nähdä heidän verensä vuotavan. Onko parooni Wrangelin siis mieluisampaa nähdä meidän veremme vuotavan sitten kun miehet ovat kaatuneet? Siitä Jumala varjelkoon! On siis teidän arvollenne alentavaa, että heikompi tarjoo apuansa?
Mutta ajatteles, poikaseni, jos preussiläiset ja itävaltalaiset joutuisivat riitaan keskenänsä ja seisoisivat vihollisina toisiansa vastaan. Sitä ei voi ajatella. Nyt, kun veremme on vuotanut saman asian tähden, ei mitään sellaista voi enää koskaan tapahtua. Varoitan sinua käyttämästä sanoja »ei koskaan» ja »ikuisesti» sellaisissa kysymyksissä, jotka koskevat valtiollisia asioita.
Ja kun hän ajoi esiin, sanoivat he hänelle, että Viaporista oli tullut luutnantti hakemaan linnaan lisäväkeä kaartista. Ja oli pitänyt puheen portailla ja nostattanut koko leirin pystyyn. Olemme valmiit antamaan henkemme ja veremme vapaudentaisteluun, sanoivat miehet.
Kesän loistoa päivän paahtavan niin vähän me saaneet liemme. Mun leikkisiskoni, vieläkin sinä voitko kesää kiittää? Niin paljon on sortunut suruihin, niin niukasti riemua riittää. Mut oman veremme unelmain me tunnemme hurman ja huuman ja toivossa kesäin tulevain me pyyhimme kyynelen kuuman.
Se oli valmis antamaan meille sydämmen rinnastaan. Tietävät, että veremme on vuotava heidän edestään. Mutta mikä teidän on? Sprengtport nosti paitansa vasemman kainalon alta. Kiristä käärettä, Löfving. Kas niin, haavaa pitäisi hoitaa, mutta nyt se on mahdotonta, ja vasta ehkä ei tarvitakaan. Kuka ties! Ei, ei tiedä. Ei meistä kukaan Jumalan teitä viito.
Ken meistä tahtoo entisyyden nojalla katsella tulevaisuutta, hän on näkevä, että meidän jälkeemme tulevat sukupolvet ovat muistavat meidän veremme ja raivaavat itselleen toisen tulevaisuuden, kuin meillä on.» Miihkalin kasvot synkistyivät; hän sanoi: »Ei kirkkoa unilla rakenneta. Tulkoonpa meille mikä tulevaisuus hyvänsä, niin venäläisen kanssa me emme kulje.
Osa yksi kuin heimon lapsilla vainen meill' olkoon rauhan sekä vainon työssä, yks' toivo elämän, yks' huoli surujen kuin pisara yks', johon veremme siteeks' veljeyden vuodatamme." Näin lausuen hän paljasti vasemman käsivartensa. Toiset tekivät samalla tavalla. Aivan toisissaan kiinni viisi käsivartta ojentui kattilan päälle.
Naiset ja papit! huudahti suuttunut linnanpäällikkö. Ei kuningas ole antanut minulle Suomen viimeistä linnaa pois lahjoitettavaksi. Ruutia! Ruutia! toisti Bertelsköld. Hänkin on karannut vihollisen käsistä! huusi vimmastunut äiti. Voi, voi, noita sotaherroja! He tahtovat viedä meidät kaikki muassaan. Meidän veremme tulkoon heidän päällensä! Kuuletko? kuiskasi nuorukainen Bertelsköldin korvaan.
Pois palaja, vaimo vanha, Käy kotia kuollaksemme! Ei Kalervon heimo kuollut Toisen veljen vainotessa. Vasta on sortuva sukumme Vioista oman veremme. Aika on sydämmen haleta Tunnossa kamalan tuskan. Tuoss' elä enempi itke Tuota ruttoa pakene! Kalervo, Potero ja Hiepra poistuvat. KULLERVO. Voi, ettet minua, äiti, Synnyttyäni tuhonnut. Minkä surman nyt valitsen?