Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Muista, poika, sananlasku: »Jokainen sirkka pysyköön omassa nurkassaan!» Susi. Sinulle Roponen antaisi tyttärensä, ainoan tyttärensä! Olethan ventovieras talossa ja voit saada matkapassin milloin hyvänsä. Andrei. Isäntä! Näistä muista en pidä suuresti lukua, mutta sinun en luule puhuneen täyttä totta. Niin huonona et toki minua pitäne, ett'en tytärtäsi ansaitsisi. Roponen.
Yhdessä paikassa oli ollut parempi, toisessa huonompi olla, "mutta eihän köyhällä ole kotia missään", oli hän sanonut, ja vielä lisännyt tästä puoleen koettavansa ruveta paremmaksi ihmiseksi. Niin kaikenlaista semmoista se oli tuo ihan ventovieras mies puhunut; ja sitä oli hän, Riikka, viitsinyt kuunnella koko yön, vaikka huomenna olisi ollut niin paljo tehtävää.
Sanan virkkoi, noin nimesi: "Lienet veikkoni venonen elikkä isoni pursi, niin koe kohin kotia, käänny päin omille maille, nenin näihin valkamoihin, perin muille valkamoille! Lienet pursi ventovieras, ulommaksi uiksennellos, vastoin muita valkamoita, perin näihin valkamoihin!" Ei ollut veno kotoinen eikä pursi ventovieras: olipa pursi Väinämöisen, laiva laulajan ikuisen.
IMPI. (Its.) Miksikä tekeytyy hän noin tyhmäksi ja on olevinaan ventovieras minulle. (
Jo ammoin isosi kuoli, kaatui kaunis kantajasi; veikko sull' on ventovieras, veikon nainen kuin venakko. "En mä tuotana totellut, menin mie toki tupahan. Annoin kättä kääkäselle: kylmä kääkä kättä vasten. "Tultua tupahan tuosta oven suuhun seisotaime. Korea kotoinen nainen: ei tule likistämähän, käy ei kättä antamahan; korea minä itseki: en mene likistämähän, käy en kättä antamahan.
Mut kuinka kuljin etsien, Kansaani löytänyt mä en: Mun maassain ventovieras kansa Iloiten nautti onneansa. Se lauloi kielin vierahin: "On Suomi maista ihanin". Mut murhe sydämeni täytti, Ja vieraalta mun maani näytti. Ja silloin lausuin huokaten: "Pois hautaani käyn jällehen. Ken yksinään jäi kansastansa, Hän asuu parhain haudassansa". Mut kun näin mielein vaikeroi.
Mitä välittäisin minä hänen rikoksestaan, jos hän olisi ventovieras? Mitä jo vaan! RIIKKA. On hän, poloinen, mahtanut kärsiä tarpeeksi asti näinä vuosina. Ei siinä sinun kuritustasi enää kaivata. KORTESUO. Hänkö kärsiä? Kyllä kai! Olisiko hän silloin sitä niin salannut ja peitellyt? Ja niin teeskennellyt? Saakeli soikoon, kun sitä ajattelen ! RIIKKA. Sinä et, ukko parka, niitä asioita ymmärrä.
Jos vaan pukeudun punaisiin liiveihin ja punaiseen lakkiin, niin olenpa kiireestä kantapäähän Ahdin näköinen, ja eihän tätä pilaa voitane synniksi lukea. Mutta jos silloin oikea Ahti ilmestyisi! Huu! Silloin olisin minä auttamattomasti satimessa... Mitä vielä! Ahdilla ei ole mitään valtaa ihmisten ylitse; niinhän pastori sanoi ja totta kai se lienee. Ventovieras tyttö!
Ovi aukenikin kohta ja, odotetun opettajan asemasta, ilmestyi luokalle ihan ventovieras olento. Se näkyi olevan lähes aikamieheksi saapa nuorukainen harmaassa ja kasvamisen varalta tehdyssä sarkapuvussa. Vaalean, aivan sileäksi su'itun tukan ympäröimän ja matalan otsan alla laukuili kaksi älyttömän näköistä ja raukeaa lampaan silmää, jotka hieman pelkurimaisesti tähyilivät ympäri huonetta.
Päivän Sana
Muut Etsivät