Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Minä toivon, ettei mailma huku, vaikka veli Martin kaatuisi. Jos rutto leviää, hajotan minä munkit ympäri maata. Mitä minuun itseen tulee, olen asetettu tänne. Minun, munkin, velvollisuuteni ei salli, että minä pakenen; sillä mitä kuuliaisuus kerta vaati, sitä se yhä vaatii. "Jää hyvästi; ja muista meitä tänä Herran koetuksen päivänä. Hänelle olkoon kunnia."
Tuomaritkin peljästyivät, nähdessään hänet sellaisena, ja arvelivat, kunhan se ei vaan saattaisi turmiota itselleen tai naapurilleen. Ja vanha tuomari lausui: Kuulkaapa, veljeni: sopikaa nyt hyvällä. Ethän sinä, veli Kaapo, hyvin tehnyt, lyödessäsi raskasta vaimoa. Kiitä Jumalaasi, ettei siitä sen pahempaa tullut; olisihan siitä saattanut suurikin rikos helposti syntyä.
Tämän tilan omisti minun lapsuuteni päivinä vapaaherra August Filip Armfelt, viimeinen tämän vapaaherrallisen sukuhaaran jäsen ja hänen tunnetun ylhäisyytensä, kreivi Kustaa Maurin veli. Hänen muotokuvaansa, joka oli hänen nuoruudessaan maalattu ja esitti häntä Backuksena, päässään viinirypäleterttuja, olen usein katsellut Armfeltien kokoelmassa.
Ha ... ha ... ha kuului kadulta... Veli verensä veljen verisellä miekalla vuodattaa. Ha ... ha. Niin ennusti hullu-Maija, niin sanoi hän kuin Eliaksen veri ja Aaton lattialla juoksivat yhteen. Vuosi jälkeen on Kruununkylän selänneellä hirveän suuri väki-joukko. Joko ne kohta tulevat kysyi kauppamies Ilströmi toveriltaan, vanha harmaa-päinen, lihava ukko.
Rippi-isäni sanookin, että kaikkina niinä vuosina, kuin hän on toimittanut virkaansa, hän ei ole koskaan löytänyt kahta huolestunutta sydäntä, jotka ovat olleet aivan samalla tavalla huolestuneina. Minä en tiedä, epäilikö veli Martin kutsumustansa vai tahtoiko hän takaisin mailmaan; mutta hän näyttää kärsineen kovia sisällisiä tuskia.
Ja ootteko silloin te itkeneet ja hyviä olleet ja hymyilleet, oi, ootteko silloin te lempinehet? Sitä lempeä unhota et. Oi, ootteko silloin te lempineet sitä tyttöä tummatukkaa ja ootteko silloin te rakastaneet joka puuta ja joka kukkaa? Ja oliko veli joka ihminen? Ilo loistiko silmistä jokaisen? Ja oliko kaikilla kasvoillaan: Niin kaunis, kaunis on maa.
Toukokuun 1 p. Se veli, jonka kanssa minun tulee lähteä pilgrimiretkelle Romaan, saapui tänne eilis-iltana. Sanomattomaksi ilokseni se ei ole kukaan muu, kuin veli Martin Martin Luther! jumaluus-opin professori vaaliruhtinaan uudessa yliopistossa Wittenbergissä. Hän on taas suuresti muuttunut siitä, kuin viimein näin hänen vaivalla astuvan pitkin Erfurtin katuja, säkki selässä.
Kotirauha, veljesrakkaus, hyvä nimi ja maine, ne olivat jo ainaki hetkeksi menneet ja kuka tietää miten edelleen käy. Sitä paitsi makaa tuossa toinen veli pahoin muserrettuna. Ja mitä on niiden sijaan saatu? Menetetty luottamus, häpeä, katumus ja murhe.
TIMO. Mutta minulle on se uutta; kerro se, veli Aapo. SIMEONI. Kerro se, kerro se! AAPO. Onhan se tarina miehestä, jalosta uskonsankarista, joka istui muutaman ajan vankina Impivaaran luolissa, niinkuin ennen tuo kalvea impi, mutta toisenkaltaisesta syystä.
Veli Stark, virkkoi hänen pöytätoverinsa, etkö sinäkin tahdo kilistää kunnon laivurimme kanssa? Tietysti, tietysti, vastasi Bruno, tarttuen kiireesti lasiinsa; kippis, kippis, herra kapteeni! Mutta hänen äänensä ja lasia pitelevä käsi vapisivat. Sen jälkeen haki hänen katseensa tuota isoa nenää, joka hallitsi tiskin toisella puolen.
Päivän Sana
Muut Etsivät