Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Missä aaltoin vaahto roiskii puoli vuotta pitkäss' yössä jättiläisiin, haamumaisiin, liikkuviin jäävuorihin, jotka ukkosina iskee vastaan toisiaan ja voittaa taikka häviää ja haihtuu aavain merten aaltoihin. Sinne, veikot, siirtykäämme Tellus-ukon kiirehelle! Allamme näin nähdä saamme hitaat liikkeet Telluksen.
Nousi tuuli tuulemahan, Ilman ranta riehkimähän, Tuuli puut havuttomaksi, Kanarvat kukattomaksi, Heinät helpehettömäksi. Siitä taittoi siskon sillan, Veikoilta venon hajotti, Jätti veikot veen varahan, Siskot siirrälti salolle; Jätti sormet soutimiksi, Kämmenet käsimeloiksi, Hongan oksat huonehiksi, Katajat kamariloiksi. Muinainen käkeni.
No, jos niin helposti osaat kaikkia tehdä, ettei kysyäkään kestä, niin sitten meistä tulee tuota päätä veikot ja veljet, sanoin minä. Kyllähän se aina kysyä kestää, en minä juuri niin tarkoittanut, sillä en minäkään kouraani puhaltamalla mitään valmiiksi saa, virkkoi Lauri.
Säästän sulhon Terveydeksi moisen moskan. Se sopii sopen kululle. Mistä nyt uhkaisi kosto Joukoa? Jos laulu petti, Ei petä ovela nuoli. Ei näe, ei kuule Väinö Väijyvätä liikkujata. Niin salassa käypi tieni, Että ei ehätä sulho Kättä käpsätä tytölle Kun jo keikahti kedolle. Missä viipynevät veikot, Naapurin navakat miehet: Lupaelivat avuksi. Miksi suututin ma Kirrin, Sotaveikkoni parahan?
Mitä haamuun tulee, Niin on se kunnon henki, sen voin taata. Halunne tietää, mitä välillämme On tapahtunut, voittakaa. Nyt, veikot, Nimessä veljeyden, ystävyyden Ja kumppanuuden, yksi halpa pyyntö. HORATIO. Mik' on se, prinssi? Valmiit olemme. HAMLET.
Myöskin tapansa mukaan nuoli hän ensin muutaman kerran suutansa, jonka tehtyä sanoi: "Veikot! eukkoni kanssa olen tyyni miettinyt asiaa ja tullut siihen päätökseen että, vaikka vastahakoisesti, täytyy minun heittää omat edut käyden sinne, mihin yleinen luottamus minua kutsuu."
Jo on karhu kaatununna; keihäs sattui rintahan; ukko nukkuu uupununna sikehintä untahan. "Riemuellen, soitatellen viekää saalis kotihin!" Vaan kun verivainolainen Suomellemme rynnättää, silloin saalis toisellainen, veikot, meitä hiihdättää. Käsi sauvan, toinen raudan, teräväisen tempoaa. Verihinsä kohta nääntyy kuka meitä vastustaa, kenpä pakosalle kääntyy, senkin suksi saavuttaa.
PHILOTUS. No, päivää, veikot! LUCULLUKSEN PALVELIJA. Terve, rakas veikko! Mit' ollee kello? PHILOTUS. Kohta yhdeksän. LUCULLUKSEN PALVELIJA. Niin paljo? PHILOTUS. Herraa onko nähty? LUCULLUKSEN PALVELIJA. Ei. PHILOTUS. Vai ei; jo seitsemältä ennen loisti. LUCULLUKSEN PALVELIJA. Niin, nyt on päivät käyneet lyhemmiksi. Tuhlaajan rata on kuin auringon, Mut samoin se ei uusi.
Hän tappasi kaikki nämä veikot, jotka nousivat moneen sataan dollariin, sillä tuo veden päällä oleva esine olikin aluksen runko. Höyrylaiva läheni joutuin, ja jo voitiin nähdä ruosteinen vaskitus sen emäpuulla. Se oli kolmimastokas, taklingiton ja kallellaan; se voi olla viiden tahi kuuden sadan tonnin kantava. Sen vanteissa rippui vielä taittuneita rustirautoja.
Kuinka voit sinä, Gyldenstern? Ah, Rosencrantz! Hyvät veikot, kuinka voitte? ROSENCRANZ. Niinkuin keskinkertaiset maan lapset ainakin. GYLDENSTERN. Siinä onnelliset, ett'emme ole ylen-onnelliset. Emme ole ihan Onnettaren myssyn nyplänä. HAMLET. Ettekä hänen kenkäinsä anturoina? ROSENCRANZ. Emme kumpaakaan. HAMLET. Tyyssijanne on siis hänen uumiensa kohdalla, tai hänen suosionsa keskipisteessä?
Päivän Sana
Muut Etsivät