Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Sano se, Panu! PANU En minä häntä tappanut. ILPOTAR Tappoivat ennen tietäjäin toivotuksetkin! Sanotaan, että tappoivat toivotuksetkin! Pelkäsit hänestä Panun tulevan Joukoa paremman. PANU Ei olisi porton äpärästä koskaan Panua tehty! Eikä tehtäisi! Turhia toivot! ILPOTAR Porton äpärästä! Toivonko? En toivo, en tule, vaikka käsin kantaisit, vaikka polvillasi rukoilisit! On uudet ystävät!
Tuoss' on lakkini, sanoi hän ojentaen sen vaimolleen ja lisäsi: Autahan Joukoa, poika on vähän matkasta väsynyt. Ja kääntyen Ilpottaren puoleen: Siin' on kintaani ... siinä kauhtanani... Ilpotar auttoi vaatteet hänen yltään, veti kengät jalasta, ja samalla tavalla päästelivät muut naiset muilta miehiltä heidän tamineensa. Onko sauna valmis? kysyi Panu.
Kun el Joukoa alkanut nuotiolle kuulua, lähdettiin häntä etsimään ja löydettiin tiedotonna vaaran alta. Kun hänet nahkoihin käärittyä ja tulen ääressä lämmitettyä saatiin hiukan tointumaan, alkoi hän hourailla papista ja huusi: »Polttaa! polttaa!» Kuka polttaa? Isä polttaa, polttaa ... kiroo ... kiroo! Oliko Jouko teidän kanssanne minun poissa ollessani? tiedusteli Panu Ilpolta.
Näkikö sinut? En tiedä; en luule nähneen. Mene vielä vakoilemaan, missä Jouko on. Hetken päästä tulee vaimo takaisin ja ilmoittaa, ettei Joukoa enää näkynyt. Panu hiipii ulos ja kiertää kauaitse kirkon ikkuna luukun alle. Hän avaa luukun, työntää ikkunan sisään ja kiipeää kirkkoon.
Joudutaan! kiirehtii Panu, kun väsymys viivyttää Joukoa. On jouduttava ennenkuin Ukko saapuu. Se odottaa meitä, mutta saattaa kyllästyä ja tulla ennen aikojaan. Kun salama leimahtaa ja ensi kerran vettä ripahuttaa, silloin tietäjä kasteensa saakoon.
Panun terävä silmä, joka pälyi kaikkialle, oli muiden syödessä ja ääntä pitäessä seurannut Kuismaa ja Joukoa ja sai hänen tarkka korvansa muutamista sanoista selville, mistä oli puhe. Ne on niitä Kuisman taikoja ne, virkkoi hän pilkallisesti. Kun ei kelvanne, niin neuvo parempia ... ota oppiisi minut!
Oli, niinkuin ei olisi tohtinut. Vastustamattomasti veti Joukoa puoleensa Reita ja hänen kirjansa.
He kulkivat tavallista tietään taikamajalle, eikä Jouko älynnyt muuta, kuin että nyt he sinne menevät ja nyt saa isä tietää, että hän on käärmeen tappanut. Oli yö, iltayö, ja rusko näkyi vielä taivaalla, punaten synkkien pilvien reunaa. Ilma oli lämmin ja hikevä, ja ukkosta oli ilmassa. Joukoa hiotti ja raukaisi niin, että vaivoin pysyi isän jäljessä.
Isä vie hänet haltijan kuvan eteen, langettaa hänet polvilleen ja lankeaa itse hänen viereensä, rukoilee, kumartelee ja loihtii. Isällä on pääkallo kädessään, hän asettaa sen uhrikivelle eteensä ja kiertää kiveä ja Joukoa ja pyhää puuta. Kaiken sen näkee Jouko saamatta sitä itselleen selvitetyksi. Tuntuu vain niinkuin olisi jotakin hänen tähtensä tekeillä.
Teiret kynittiin miehissä, siivottiin, täytettiin voilla ja suolalla ja heitettiin pataan, joka oli alkanut kiehua. Kuisma oli lähennellyt Joukoa ja kuiskasi hänen korvaansa: Teitkö taikaa ennenkuin ammuit? Mitäpäs minä olisin hänestä taikaa tehnyt. Ei tule lintu loitsimatta, tetri taian tekemättä. Jos neuvot minulle, niin taon tusinan nuolia ilmaiseksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät